lauantai 19. helmikuuta 2022

Sipsiä nutturasta: limerikkiantologia

 Enpä ollut juurikaan tutustunut limerikkirunouteen ennen tätä kirjaa.  Tämä kirja, Sipsiä nutturasta, Suomen parhaat limerikit, joka on 2019 järjestetyn  kilpailun tuloksena.  

Limerikki on viisisäkeinen pilailuruno, joka voi sisältää huumoria, ironiaa, satiiria ja parodiaa Wikipedian mukaan. Vanhimmat tunnetut limerikit ovat 1700-luvulta. Kaikkea mahdollista sisältää tämä kirja.  

Voittajarunoksi on valikoitunut tämä:


Pilkunviilaaja, kotinsa Karjaa,

lähti keräämään metsästä marjaa.

Oli kurainen sää,

saalis pieneksi jää,

menee aikaa kun jokaisen harjaa.


kirj. runoEle


Monta muutakin mukavaa limerikkiä sisältyy kirjaan.  Huumoria on viljelty viljalti.  Limerikki ei ole mikään helppo laji.  Mielestäni se on kuin sanaristikko jonka sanat on saatava sopimaan tarinaan.  

Moni runoilija oli käyttänyt omaa paikkakuntaansa tai naapurikuntaa runon lähteenä.  Runoa ei tarvitse kirjoittaa paikan mukaan, mutta se tuo tarinaan jotain todellisuutta.  Jokainen löytää omasta elämästään jotain purnattavaa tai hauskoja sattumuksia, jotka voi pukea runomuotoon.



Minäkin yritin punoa limerikkirunon tähän tapaan.  Eipä taitaisi tämä runonpätkä pärjätä kisoissa.  Kaikkea pitää koittaa, vaikka limerikkiä

Eräs nainen Porista

nostettu pärekorista,

kulunut ja raihnainen

köyhä risapaitainen,

tarinoidaan muorista


sunnuntai 6. helmikuuta 2022

Syysvalssi

Antologian on koonnut Eläkeliiton Kirjoittajakillan toimituskunta.  

Kirjoittavalle henkilölle on aina pieni juhla, kun oma kirjoitus on painettuna kirjaan.  Vaikka kuinka kirjoittaisi vain itselle tai läheisille tarkoitettuja kirjoituksia.  Se aivan kuin kohottaa itsetuntoa, kun oma kirjoitus hyväksytään laajemman lukijankunnan saataville.

Syysvalssi sisältää 25 kirjoittajan tekstejä monessa muodossa.  Tarinoita, unelmia, muistoja, muistelmia ja runoja.  Kaikki sulassa sovussa keskenään.  Niitä voi lukea yhden sieltä täältä tai kannesta kanteen.

Niistä kaikista huokuu elämänkokemus ja elämänilo.  En halua poimia sieltä erikseen mitään yhtä kirjoitusta.  Runoihin kuitenkin kiinnitän aina ensimmäisenä katseeni, koska ne ovat tiiviimpiä tunnelmaltaan.

Monen tasoista, monen näköistä, mutta kaikilla on kaipuu tuoda omia ajatuksiaan muiden luettavaksi.  Ottakaa tai jättäkää.  Se on hienoa.  Moniäänisyydestä nousee yksi kirja.  Eläkeläiset eivät ole kaikki samasta puusta veistettyjä.  Kaikilla on omat unelmat ja muistot.  Niitä on hyvä silloin tällöin pistää kansien väliin muistiin.

Kirjoittajakiltaan voivat liittyä kirjoittavat eläkeläiset.

https://kirjoittajakurssit.yhdistysavain.fi/kirjoittajakilta/



Lepra