Lepra

 Kirsti Ellilän historiallinen romaani leprasairaalasta 1920-luvun Suomesta.  Orivedellä on ollut todellisuudessa leprasairaala. se on perustettu 1900-luvun alussa.  Kirja kertoo todellisista ihmisistä.

Sairaalaan saapuu diakonissa Matilda auttamaan siskoaan Helmiä.  Tai hän luulee tulevansa auttamaan, mutta sairaala jääkin Matildan johdettavaksi ihan sairaalan loppuun saakka.  Helmillä on vaikeuksia elämässään, joka sairastuttaa hänet ruumiillisesti ja henkisesti.

Matildalla ja Helmillä riittää kilvoiteltavaa omassa elämässään, kun on itsensä antanut Jeesukselle, kuin nunnat konsanaan.  Matilda on kuitenkin voimakkaampi henkisesti ja pistää sairaalan asiat kuntoon.

Kamalia sairauksia on Suomessakin ollut.  Silloin ei oikein ymmärretty mistä ne ovat alkunsa saaneet.  Puhtaudesta huolehdittiin ja koviakin aineita käytettiin, mutta välillä ei auttanut mikään.

Leprasairaalassakin voi lempi leiskua.  Kun on sairastunut niin pahasti, niin haluaa jotain normaalia.  Ihmiset haluavat sairaudestaan huolimatta nauttia elämästään, eikä sitä sallita.  Vaikeita asioita tapahtuu.  Matilda on tinkimättömyydestään huolimatta tunteva ja armollinen ihmisten virheille.  Eihän kukaan ole virheetön.

Sipsiä nutturasta: limerikkiantologia

 Enpä ollut juurikaan tutustunut limerikkirunouteen ennen tätä kirjaa.  Tämä kirja, Sipsiä nutturasta, Suomen parhaat limerikit, joka on 2019 järjestetyn  kilpailun tuloksena.  

Limerikki on viisisäkeinen pilailuruno, joka voi sisältää huumoria, ironiaa, satiiria ja parodiaa Wikipedian mukaan. Vanhimmat tunnetut limerikit ovat 1700-luvulta. Kaikkea mahdollista sisältää tämä kirja.  

Voittajarunoksi on valikoitunut tämä:

Pilkunviilaaja, kotinsa Karjaa,

lähti keräämään metsästä marjaa.

Oli kurainen sää,

saalis pieneksi jää,

menee aikaa kun jokaisen harjaa.

kirj. runoEle

Monta muutakin mukavaa limerikkiä sisältyy kirjaan.  Huumoria on viljelty viljalti.  Limerikki ei ole mikään helppo laji.  Mielestäni se on kuin sanaristikko jonka sanat on saatava sopimaan tarinaan.  

Moni runoilija oli käyttänyt omaa paikkakuntaansa tai naapurikuntaa runon lähteenä.  Runoa ei tarvitse kirjoittaa paikan mukaan, mutta se tuo tarinaan jotain todellisuutta.  Jokainen löytää omasta elämästään jotain purnattavaa tai hauskoja sattumuksia, jotka voi pukea runomuotoon.

Minäkin yritin punoa limerikkirunon tähän tapaan.  Eipä taitaisi tämä runonpätkä pärjätä kisoissa.  Kaikkea pitää koittaa, vaikka limerikkiä

Eräs nainen Porista

nostettu pärekorista,

kulunut ja raihnainen

köyhä risapaitainen,

tarinoidaan muorista

Syysvalssi

Antologian on koonnut Eläkeliiton Kirjoittajakillan toimituskunta.  

Kirjoittavalle henkilölle on aina pieni juhla, kun oma kirjoitus on painettuna kirjaan.  Vaikka kuinka kirjoittaisi vain itselle tai läheisille tarkoitettuja kirjoituksia.  Se aivan kuin kohottaa itsetuntoa, kun oma kirjoitus hyväksytään laajemman lukijankunnan saataville.

Syysvalssi sisältää 25 kirjoittajan tekstejä monessa muodossa.  Tarinoita, unelmia, muistoja, muistelmia ja runoja.  Kaikki sulassa sovussa keskenään.  Niitä voi lukea yhden sieltä täältä tai kannesta kanteen.

Niistä kaikista huokuu elämänkokemus ja elämänilo.  En halua poimia sieltä erikseen mitään yhtä kirjoitusta.  Runoihin kuitenkin kiinnitän aina ensimmäisenä katseeni, koska ne ovat tiiviimpiä tunnelmaltaan.

Monen tasoista, monen näköistä, mutta kaikilla on kaipuu tuoda omia ajatuksiaan muiden luettavaksi.  Ottakaa tai jättäkää.  Se on hienoa.  Moniäänisyydestä nousee yksi kirja.  Eläkeläiset eivät ole kaikki samasta puusta veistettyjä.  Kaikilla on omat unelmat ja muistot.  Niitä on hyvä silloin tällöin pistää kansien väliin muistiin.

Kirjoittajakiltaan voivat liittyä kirjoittavat eläkeläiset.

https://kirjoittajakurssit.yhdistysavain.fi/kirjoittajakilta/

Valloittaja

 Conn Iggulden. Olen nyt päässyt viimeiseen osaan Valloittaja sarjassa, alanimenä on vielä Veljessota.  Lukumatka on kestänyt syksystä saakka, koska en ole pystynyt heti jatkamaan lukemista edellisestä kirjasta.  On täytynyt lukea muita kirjoja välillä.  Suorastaan rakastan historiallisten kirjojen lukemista.  Ne vievät minut satojen vuosien taakse.  En ole historian tuntija, että tietäisin faktoja asioista.  Haluan vain uppoutua siihen elämään, mitä kirja tarjoaa.  

Sarja kertoo Mongolien noususta 1200-luvulla.  Tzingiskaanista ja hänen jälkeläisistään.  Taisteluista, voitoista ja häviöistä.  Elämästä jurtissa ja matkanteosta.  Mongolit kävivät Euroopassa asti valloittamassa maita.  Raakoja ihmisiä, jotka eivät pitäneet ihmisen henkeä tärkeänä.  Kunnia ja ja suvun arvostus olivat tärkeimpiä.  Silloin oli pakko olla kova pärjätäkseen ja saavuttaakseen kunniaa.  Rauhantahtoisia he eivät olleet.  Surua ei näytetty.  Ilme piti pitää tylynä, tunteet eivät saaneet näkyä kasvoilta.

Raakuus ja sodat eivät ole se asia mikä vie minut lukemaan näitä kirjoja, vaan miten he käsittelevät vaikeita asioita.  Miten he selviävät niistä.  Niin kuin kaikissa muissakin romaaneissa.

Iggulden on kirjoittanut paljon romaanisarjoja.  Olen lukenut ne kaikki.  Kaikki ovat olleet mahtavia lukukokemuksia. Uskon, että niissä on tärkeimmät historialliset asiat kohdallaan.  Kirjailijan vapaus on hiukan lisätä draamaa kohottamalla esiin joitakin henkilöitä tai jättämällä joitain pois.  Hieno matka tämä on ollut.

Keisari-sarja, Valloittaja-sarja ja Ruusujen sota-sarja

https://fi.wikipedia.org/wiki/Conn_Iggulden