Richard Mason. Ajankohtainen romaani aikuisten lasten ja vanhenevan äidin suhdekiemuroista. Romaani kertoo tytär Eloisen ja äiti Joanin väärin ymmärryksistä toisen ajatusmaailmaan. Poika George välttelee vastuuta äitinsä hyvivoinnin suhteen. Joanilla on taito musiikin avulla selvitä huonoista hetkistä. Hän ei pysty enää soittamaan, mutta jos pedaalit näkyvät, ne auttavat selviytymään.
Eloise on hankkimassa äidilleen hoivapaikkaa, koska Joan ei hänen mielestään enää pärjää omassa kodissaan. Eloise on lapseton keski-ikäinen liikenainen, joka kiireellisenä ei halua asua samassa asunnossa Joanin kanssa.
Saadakseen äitinsä paremmalle mielelle, he lähtevät Etelä-Afrikkaan Joanin suvun syntysijoille. Kiireinen Eloise ei ehdi olla paikalla kuin pari päivää, kun on palattava töihin. Joan jää yksin, mutta pärjää hyvin Eloisen epäilyistä huolimatta. Oikeastaan Joan on hyvillään asiasta. Hän saa edes vähän aikaa päättää mitä tekee. Voimat vähenevät ikääntyessä, mutta järki voi olla kristallinkirkas.
Matka isoäidin kotiseudulle käynnistää muistojen konsertin Joanin mielessä. Se lisääntyy, kun museosta löytyy isöäidin kirje buurisodan keskeltä, jolloin he menettivät lähes kaiken. Hän yllättyy itsekin teostaan, kun varastaa kirjeen, jotta saa tutkia kirjettä omassa rauhassaan. Hänen apunaan kulkemisessa on nuori Simbongile, joka saa Joanilta yllätyslahjan.
Kotiinpaluu on muutto hoitokotiin. Se ei ole helppoa Joanille, mutta ei myöskään Eloiselle, jota kalvaa omien murheidensa lisäksi huoli äidin jaksamisesta. Joan on kuitenkin pärjäävä ihminen vanhemisestaan huolimatta ja alkaa vaatia itsensä huomioon ottamista. Liian kilttejä vanhuksia saa melkein luvan kanssa pompottaa. Jos on aina antanut periksi, on vaikea muuttaa tapojaan.
Vanhojen ja vanhenevien ihmisten kunnioitus heidän omien asioidensa suhteen pitäisi olla tärkeä asia. Se vain unohtuu oman elämän elämisessä ja rahojen keräämisessä.
