Auli Mantila. Mantilan esikoiskirja vuodelta 2005. Hänen ohjauksensa, Neitoperho elokuvassa teki minuun jo vaikutuksen. Leea Klemola elokuvan pääroolissa oli myös huippusuoritus. Tässä kirjassa on jotakin samaa. Omasta mielestään epäonnistunut nuori tekee pahaa itselleen ja muille.
Kirja kertoo Inkeri Ahosta, vakuutusetsivästä, joka on huolehtinyt sisarestaan Elinasta ja jäänyt itse lapsettomaksi. Jotenkin tuntuu, että hän elää vain sisarensa ja hänen perheensä kautta. Inkeri on itse tuhon partaalla, kun sisar kuolee onnettomuudessa.
Kaikki liittyy kaikkeen tässä kirjassa. Vakuutusetsivänä hän tutkii tapausta, auton varkautta ja polttoa, joka loppujen lopuksi liittyy sisaren onnettomuuteen.
Inkeri on vastuunkantaja, joka on pettynyt, kun ei pystynyt huolehtimaan sisrestaan Elinasta. Hän yrittää auttaa onnettomuuteen syyllistä poikaa, joka on jo saavuttamattomissa.
Vastuunkantajat keräävät harteilleen yhteiskunnan murheita. Hartiat ovat useimmiten liian heikot kannattelemaan niin suurta vastuuta. Mikä on yhteisön vastuu yksilöstä? He jäävät liian usein yksin. Tämäkin poika on joskus alussa pyytänyt apua, mutta huomaa tulevansa läpinäkyväksi muille ihmisille. Häntä ei huomata, eikä välitetä. Poika käyttää rajua keinoa huomatuksi tulemisessa. Itse hän on jo poissa, kun kiinnostus viimein herää.
