Ken Follet. Suurten kirjojen kirjoittaja. Kirjat ovat lähes poikkeuksetta1000 sivuisia. En voi lakata ihmettelemästä, miten jotkut kirjailijat pystyvät tähän. Tämä kirja on toinen osa 1300-luvun elämästä. Ensimmäisen luettuani (Taivaan pilarit), oli pakko ryhtyä lukemaan myös toista osaa. Kirja alkaa pari sukupolvea Taivaan pilareiden jälkeen. Kirkollisissa merkeissä eletään edelleen.
Naiset ovat tässäkin kirjassa pääosissa miesten rinnalla. He eivät silloin päässeet korkeimmille paikoille, mutta naiset vaikuttavat miesten kautta. He ovat yhtä ovelia, viisaita ja suunnitelmallisia kuin miehet. Elämä on raakaa ja julmaa, suorastaan taistelua leivästä ja elämästä.
Priori ja muut kirkon johtohenkilöt voivat määrätä ihmisten arkisesta elämästä ja kansa antaa perheeltään lapsenkin kirkolle, saadakseen hyvän iankaikkisen tulevaisuuden.
1300-luvun Englanti oli valtataisteluiden tanner. Kuninkaat vaihtuivat tiheästi ja heidän väkensä myös. Aika sisältää juonittelua, sotia, vallanhimoa, murhaamista, kidutusta, mutta myös rakastumisia ja suvun jatkamista.
Kirja seuraa muutaman suvun jäsenen rimpuilua kirkon ja muiden vallanpitäjien puristuksessa. Suku tulee aina ensin, vaikka muut saisivat kärsiä. Rahan ja vallan ahneus saa tekemään julmiakin päätoksiä.
Jos on silloin ollut tuhoajia, on ollut rakentajiakin. Merthin on rakentajien sukua, jolla on unelmia rakentamisesta ja unelmiensa naisesta Carisista. Caris on voimakastahtoinen nainen, jolla on omat unelmansa, hän ei halua olla pelkkä miehen jatke, vaan voimakas johtaja.
Vietit ovat voimakkaita. Miehet ottavat naisen jos haluavat. Naisillakin on viettinsä, he kuitenkin joutuvat useimmiten kärsijän rooliin, sen takia naiset yleensä tyytyvät siihen mitä mies määrää.
Naisena, olen mielissäni, että edes kirjoissa nainen voi tehdä päätöksiä omassa elämässään. Koska aina naisellakin on ollut oma tahto. Nykyisin asiat ovat toisin osassa maailmaa.
