tiistai 4. joulukuuta 2018

Varpunen

Auli Mantila.  Mantilan esikoiskirja vuodelta 2005.  Hänen ohjauksensa, Neitoperho elokuvassa teki minuun jo vaikutuksen. Leea Klemola elokuvan pääroolissa oli myös huippusuoritus.  Tässä kirjassa on jotakin samaa.  Omasta mielestään epäonnistunut nuori tekee pahaa itselleen ja muille.


Kirja kertoo Inkeri Ahosta, vakuutusetsivästä, joka on huolehtinyt sisarestaan Elinasta ja jäänyt itse lapsettomaksi.  Jotenkin tuntuu, että hän elää vain sisarensa ja hänen perheensä kautta.  Inkeri on itse tuhon partaalla, kun sisar kuolee onnettomuudessa.

Kaikki liittyy kaikkeen tässä kirjassa.  Vakuutusetsivänä hän tutkii tapausta, auton varkautta ja polttoa, joka loppujen lopuksi liittyy sisaren onnettomuuteen.  

Inkeri on vastuunkantaja, joka on pettynyt, kun ei pystynyt huolehtimaan sisrestaan Elinasta.  Hän yrittää auttaa onnettomuuteen syyllistä poikaa, joka on jo saavuttamattomissa.  

Vastuunkantajat keräävät harteilleen yhteiskunnan murheita.  Hartiat ovat useimmiten liian heikot kannattelemaan niin suurta vastuuta.  Mikä on  yhteisön vastuu yksilöstä?  He jäävät liian usein yksin.  Tämäkin poika on joskus alussa pyytänyt apua, mutta huomaa tulevansa läpinäkyväksi muille ihmisille.  Häntä ei huomata, eikä välitetä.  Poika käyttää rajua keinoa huomatuksi tulemisessa.  Itse hän on jo poissa, kun kiinnostus viimein herää.



maanantai 12. marraskuuta 2018

Hyvä tytär ja Susihukka

Kaksi jännittävää thrilleriä.  Hyvä tytär kirjan on kirjoittanut Karin Slaughter ja Susihukan Nele Neuhaus.  Molemmat kirjailjat osaavat hiljaa hivuttavan jännityksen lisäämisen.  Jännitys säilyy loppusivuille asti.  Kirjat ovat sen verran paksuja, ettei niitä ajanpuutteen takia voi lukea yhtämittaa, mutta haluaisi kyllä.

Molemmat kirjat saavat alkunsa murhasta ja lapsiin kohdistuneesta väkivallasta.  Salaisuuksia on peitelty kauan, vuosikymmeniä.  Miehiä syyllistetään, mutta eikö teot hyväksyneet naiset ole yhtälailla syyllisiä.  

Hyvä tytär on enemmän lakithrilleri, koska pääesiintyjät ovat lakimiehiä, asianajajia.  Äiti kuolee väkivaltaisesti ja kaksi tytärtä Charlotte ja Samantha ovat todistamassa tekoa ja melkein itsekin saavat surmansa.  28 vuotta he kantavat tekoa sydämissään osaamatta käsitellä asiaa.  

Väkivalta iskee jälleen Pikevilleen.  Charlotte on kouluttautunut asianajajaksi ja jäänyt isänsä lakitoimistoon töihin.  Kaikki vanhat asiat palaavat mieleen.  Nyt niihin on käytävä käsiksi.

Susihukka on jälleen Nele Neuhaussin taattua hyvää jännitystä.  Nuoren tytön ruumis löytyy Frankfurtin läheltä joesta.  Kukaan ei tunnista tyttöä.  Viikot kuluvat ennen kuin rikospoliisit Pia Kirchoff ja Oliver von Bodenstain pääsevät jäljille.  Kaikkein ällöttävin rikos on tapahtunut.  Lapseen kohdistunut seksimurha.  Pedofiilit ovat sairaita, mutta tekoja ei voi hyväksyä millään mittakaavalla

Naiset ovat jännityskirjailijoina jonkun verran erilaisia kuin miehet.  Ovatko naiset kirjailijoina juonikkaampia ja kieroja ja miehet luottavat enemmän suoraan toimintaan.  Luen kyllä sujuvasti molempia.



tiistai 4. syyskuuta 2018

Stoner

John Williams. Alkuteos on kirjoitettu jo vuonna 1965 ja nyt vasta 2000 - luvulla teos on saanut sille kuuluvaa huomiota.  Ei luulisi miten tavalliseen elämään voi sisältyä niin paljon draamaa ja intohimoa, joka useimmiten tukahdutetaan.  

Kirja kertookin 1910 - luvun tapahtumista.  Silloin oli elettävä sen ajan normien mukaan.  Silloinkin ihmiset rakastuivat ja tekivät lapsia.  Silloinkin sitä tapahtui välillä väärien ihmisten kanssa.  Niinä aikoina ei kuitenkaan erottu ja jätetty lapsia jos oli vähänkään velvollisuuden tuntuinen.

Stoner kamppailee omien halujensa ja toiveidensa kanssa.  Hän haluaa opiskella ja jättää vanhempansa maatilalle niiden töiden pariin.  Vanhemmat, jos eivät pidä ratkaisusta, eivät sitä  sano, vaan antavat pojan mennä.  Yliopistoura on tähtäimessä ja William Stoner saavuttaa sen.

Avioliitto Edithin kanssa on todella erikoinen.  Edith on melkein välinpitämätön Williamia kohtaa, mutta suostuu avioliittoon.  Hänellä on omat syynsä tai häntä painostetaan.  Silloin sovittiin liitoista hyötyjen ollessa suuremmat kuin haittojen.  Siinä vain on se harmi, kun onnea sillä ei aina saa.  Tytär on melkein ainoa ilo siitä avioliitosta.  Senkin suhteen Edith saa melkein tuhottua.  Suhteessa on aina silti kaksi ihmistä.  Stoner luopuu mieluummin, kuin taistelee Edithiä vastaan.  

Stoner kokee intohimoisen rakkausuhteen toisen kanssa.  Sekin päättyy painostuksen alla.  

Onko ihminen heikko, kun antaa periksi, vai vahva, kun haluaa suojella kaikkia oman itsensä häviöksi.  Jos aina vain antaa periksi, niin oma sisäinen elämä sortuu vähitellen.  Joka ajassa ja paikassa on ihmisiä, jotka haluavat vallan avulla hallita toisia.

Tämä oli mielenkiintoinen kirja ja olen iloinen, että tuli luetuksi, vaikka sitä monta viikkoa pyörittelin hyllyssä.  



tiistai 21. elokuuta 2018

Valon kivi/Nefer Vaitelias

Christian Jacq.  Historiallisen romaanisarjan ensimmäinen osa.  Kuukausi on vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta tässä blogissa.  Ei niin, etten olisi lukenut ja hienoja kirjoja.  Joskus vaan on pakko pitää väliä ja nauttia vain lukemisesta.  Nyt tartuin taas haasteeseen ja aloitin lukemaan tätä sarjaa.  Seuraavakin sarjaan kuuluva kirja: Tietäjänainen, on lainattuna.

Kirjojen kirjoittaja on ranskalainen egyptologi ja kirjailija ja hän jos kuka tuntee asiansa.  Tämä kirja on julkaistu Suomessa vuonna 2000.  En ole aiemmin lukenut hänen kirjojaan.  Häneltä on ilmestynyt Ramses-sarja, joka myös on ollut suosittu.  Kahlaan usein kirjaston hyllyjä lukemista hakien, mutta en ole törmännyt näihin kirjoihin.  Nykyään kirjastossakin on kirjat jaettu aiheiden mukaan.  Olen vasta vanhemmalla iällä kiinnostunut historiallisista romaaneista.

Wikipediasta löysin lisätietoa kirjailijasta ja kirjoista.  Kun saan tämän sarjan luettua, ehkä luen myös Ramses - sarjan.


Tässä kirjassa on kyse Totuuden paikasta, jonka rikkauksia ja salaisuuksia moni halajaa.  Sinne eivät pääse kuin harvat ja valitut.  He, joilla on sydämessään intohimo ja taitoja  ja halua niiden avulla pyrkiä kylään. Kirjan päähenkilö Nefer Vaitelias on ollut kylän ulkopuolella hakemassa kutsua, jonka jokaisen salaiseen kylään haluavan on kuultava ilman muiden apua.  Hän tapaa Tulisydämen, joka haluaa samaan paikkaan.  He ystävystyvät ja antavat toisilleen apua matkan varrella.  He ovat epätasainen pari, Vaitelias on vakaa, hiljainen ja harkitsevainen, Tulisydän tulisieluinen ja aina valmis taistelemaan.  

Monta vuotta kuluu, mutta vaikeuksia kokien he pääsevät eteenpäin ja porttien sisäpuolelle.  Siellä olo ei kuitenkaan ole helppoa.  Vihollisia on joka puolella.


tiistai 10. heinäkuuta 2018

Iltalaulaja

Kati Tervo.  Runollinen, kesänmakuinen ja suloinen romaani kuuluisasta taiteilijasta, Ellenistä, joka saapuu yksin viettämään kesää Hämeeseen.  Hän muistelee ja maalaa tauluja.  Muistoissa kulkee ihana entinen elämä ja luopumisen surukin.  

Apulaisekseen Ellen saa Taimin, joka ihailee Elleniä ja hänen taulujaan.  Taimillakin on unelmissa taiteilijan ura.   Ellen on taiteilija koko sydämeltään ja siihen uppoaa elämäkin.  Taulut ovat tärkeimpiä, luonnosta ja ihmisistä löytyy mallit ja taulut saavat täyttymyksensä.  Omasta mielestään huonot taulut Ellen tuhoaa.

Kaksi erilaista naista on tukena toisilleen.  Ei suurikaan taiteilija tule toimeen yksin.

Kati Tervo parantaa kirjailijan uraansa ja voi yltää vaikka mihin.  Hän on löytänyt oman tyylinsä.  Sukupuu, edellinen romaani, oli jo hieno.  Nostan tämän sen yläpuolelle.  Tämä kirja voi olla klassikkokin, sen näyttää aika.  

Kaikkien kirjojen ei tarvitse olla kooltaan suuria, ollakseen suuria sisällöltään.  Tämän voisi lukea uudestaan jonkun ajan kuluttua.




lauantai 23. kesäkuuta 2018

Lopotti

Tommi Kinnunen.  Tämä kirja oli hämmentävä teos. Olen elänyt -60 luvulla ja muistelin, olinko kuullut kenenkään puhuvan homoista.   En ollut, eikä tuttavapiiriini kuulunut liioin sokeita ihmisiä.  Kuuroja ja kuulovammaisia oli.  Homous oli aihe, josta ei puhuttu lapsien kuullen.  Sokeus oli varmasti myös vamma, jota ei soisi kenellekään.

Tämä kirja on sukutarina, mutta myös henkilötarina, jossa kerrotaan sokean Helenan ja Tuomaksen tarinat.  Kumpikin kamppailee tahollaan vaikeuksia vastaan.  Suvaitsemattomuutta on vieläkin viljalti, mutta aiemminen homous vaiettiin kuoliaaksi ja sokeat ohjattiin erilaisiin laitoksiin oppimaan turhiakin taitoja.  Ei välitetty, vaikka he olisivat olleet lahjakkaita muillakin aloilla.  

Tähän tarinaan ei ole uskontoa kytketty, mutta pohjoisessa Suomessa uskonto aiheutti monelle tietään etsivälle nuorelle vaikeuksia.  Ulos pääsyä tai helpotusta tuskaan haettiin monella tavalla, viinasta, lääkkeistä tai lopullisemmasta tavasta, kun ei ollut muuta tietä.

Tommi Kinnunen on kirjoittanut aiheesta ajattelemista vaativan kirjan.  Hän kirjoittaa sulavasti luettavaa tekstiä ja kauniita sanoja.  Tekstistä huomaa asiantuntijan otteen. Tämä kirja kannattaa ottaa luettavaksi.




tiistai 29. toukokuuta 2018

Nukkumatti

Lars Kepler.  Taattua jännitystä Kepleriltä.  Tämä on hyvää kesälukemista.  Sujuvasti kirjoitettua, jossa jännitys pysyy alusta loppuun.  Suomalaisesta on aina mielenkiintoista, kun pääosassa on suomalainen.  Suomalainen Joona Linna on poliisi, joka on taitava, sitkeä ja pääsee aina  lopputulokseen.  Välillä hän joutuu luopumaan omasta hyvästään, mutta hän ei anna periksi.

Olen lukenut aiemminkin Keplerin dekkareita ja olen pitänyt jokaisesta.  Jollakin on vaan taito viihdyttää ja kiihdyttää.  Tämän kertainen vastus on vaarallisemmasta päästä.  

13 vuotta sitten lapsena kadonnut mies löytyy hengissä.  Mitä on tapahtunut niiden vuosien aikana.  Joona Linna lähtee selvittämään tapausta.  Ongelmalliseksi asian tekee, kun varsinainen rikollinen on saatu kiinni ja on mielisairaalassa.  Onko päärikollisella kumppani?  Joona ei voi itse soluttautua  suljetulle osastolle voittaakseen sadistisen sarjamurhaajan.  Siihen saadaan suostumaan Saga, karismaattinen poliisi, joka on ainoa, kenellä siihen voi olla mahdollisuus.

Aina kun aloitan dekkarin lukemisen, olen varma, ettei mitään uutta enää keksitä.  Melkein aina olen ollut väärässä.  Kirjailijoiden mielikuvitus on loppumaton.  Jostakin mielen syvyyksistä tai tosielämän tapahtumista löytyy vielä uusia tapoja tappaa tai kiduttaa uhreja.  Ihminen on kiero eläin joka on syntynyt selviytymään kuten rotat.  


tiistai 24. huhtikuuta 2018

Tie

Cormac McCarthy.  Lohduton, mutta jotenkin toivoa antava kirja.  Maailma on musta ja vetää viimeisiä henkosiaan, silti löytyy hyviäkin ihmisiä.  Kaksi heistä, isä ja poika, vaeltaa pitkin  teitä syötävää etsien, väistellen muita ihmisä.  Maailmassa on vallalla selviytymisen aika.  Ei ole enää mitään.  

Miten säilyttää toivo tulevasta, kun maailma on pelkkää tuhkaa.   Isä ja poika kulkevat eteenpäin teitä, löytäen välillä ruokaa jonkun varastoista.  

Poika haluaa uskoa toisiin ihmisiin, isältä ei löydy luottamusta.  Toisiaan tukien he etenevät vastoinkäymisten yli.

Vaikka kirja on synkkä ja epätoivoinen, aina on jollekin hetken tulevaisuus, jota kohti voi kamppailla.  Tästä kirjasta on tehty elokuvakin, jossa Viggo Mortensen ja Kodi Smit-McPheeon  ovat pääosassa.

Voisi hyvin kuvitella tulevaisuuden tämän kaltaiseksi.  Maapallo on sisältä hyvin kuuma ja se voi purkauttaa monesta kohtaa tulta ja tulikiveä.  Samoin ihmisten itsensä tekemät virheet voivat aiheuttaa maapallolle vakavaa haittaa.  Kirja antaa ajattelemisen aihetta kaikille.  Hieno kirja.


perjantai 20. huhtikuuta 2018

Houreuni

Preston ja Child.  Palaan aina uudestaan Pendercastin seikkailuihin.  Niissä on vauhtia ja erittäin vaarallisia tilanteita.  Pendercast on outo tyyppi, kuten tapauksetkin, joita hän käsittelee.  Monta vuotta aiemmin hänen vaimonsa Helen on kuollut ja silloin Pendercastin mielestä se oli onnettomuus.  Se paljastuukin yllättäen murhaksi, kun murhaaja on tehnyt yhden virheen ja se on liikaa.

Tutkintaa tehdään monella mantereella.  "Afrikasta Amerikkaan"  voisi hyvin olla matkan nimi.  Taisteluja ja väijytyksiä vastaan taistellaan vanhoista kartanoista suoalueille.  Pendercast tuntuu haavoittumattomalta.  Hänen apulaisensa D'agosta on menettää henkensä, tilalle palkataan vähän vastaan hangoitteleva D'agostan naisystävä Laura Hayword ja murhaajan metsästys jatkuu.

Mielenkiintoiseksi kirjan tekee odottamattomuus.  Käänteitä ja tapahtumia on paljon ja se pitää mielenkiinnon yllä.  Yhtäkkiä esiin pomppaa Pendercastin holhokki, joka ei tunnu liittyvän tapaukseen millään. Kenties sekin on vain keino saada tarinaan sekavuutta.  Pitää pitää kirjasta kiinni ettei putoa matkasta.


keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Maailma vailla loppua

Ken Follet.  Suurten kirjojen kirjoittaja.  Kirjat ovat lähes poikkeuksetta1000 sivuisia.  En voi lakata ihmettelemästä, miten jotkut kirjailijat pystyvät tähän.  Tämä kirja on toinen osa 1300-luvun elämästä.  Ensimmäisen luettuani (Taivaan pilarit), oli pakko ryhtyä lukemaan myös toista osaa.  Kirja alkaa pari sukupolvea Taivaan pilareiden jälkeen.  Kirkollisissa merkeissä eletään edelleen.  

Naiset ovat tässäkin kirjassa pääosissa miesten rinnalla.  He eivät silloin päässeet korkeimmille paikoille, mutta naiset vaikuttavat miesten kautta.  He ovat yhtä ovelia, viisaita ja suunnitelmallisia kuin miehet.  Elämä on raakaa ja julmaa, suorastaan taistelua leivästä ja elämästä.  

Priori ja muut kirkon johtohenkilöt voivat määrätä ihmisten arkisesta elämästä ja kansa antaa perheeltään lapsenkin kirkolle, saadakseen hyvän iankaikkisen tulevaisuuden.

1300-luvun Englanti oli valtataisteluiden tanner.  Kuninkaat vaihtuivat tiheästi ja heidän väkensä myös.  Aika sisältää juonittelua, sotia, vallanhimoa, murhaamista, kidutusta, mutta myös rakastumisia ja suvun jatkamista.  

Kirja seuraa muutaman suvun jäsenen rimpuilua kirkon ja muiden vallanpitäjien puristuksessa.  Suku tulee aina ensin, vaikka muut saisivat kärsiä.  Rahan ja vallan ahneus saa tekemään julmiakin päätoksiä.

Jos on silloin ollut tuhoajia, on ollut rakentajiakin.  Merthin on rakentajien sukua, jolla on unelmia rakentamisesta ja unelmiensa naisesta Carisista.  Caris on voimakastahtoinen nainen, jolla on omat unelmansa, hän ei halua olla pelkkä miehen jatke, vaan voimakas johtaja.  

Vietit ovat voimakkaita.  Miehet ottavat naisen jos haluavat.  Naisillakin on viettinsä, he kuitenkin joutuvat useimmiten kärsijän rooliin, sen takia naiset yleensä tyytyvät siihen mitä mies määrää.  

Naisena, olen mielissäni, että edes kirjoissa nainen voi tehdä päätöksiä omassa elämässään.  Koska aina naisellakin on ollut oma tahto.  Nykyisin asiat ovat toisin osassa maailmaa.


torstai 4. tammikuuta 2018

Alex

Pierre Lemaitre.  Kirja sai International Dagger - palkinnon vuonna 2013: paras ulkomainen rikosromaani.  Erikoinen ylikomisario Camille tarttuu taas rikostutkintaan.  Huikean jännittävä romaani Alex nimisestä naisesta, joka joutuu rikoksen uhriksi.  Mutkikkaiden vaiheiden jälkeen paljastuu aina yllättävämpiä totuuksia rikoksesta ja Alexista.  Kirja on luettava itse, sen juonta on turha kertoa etukäteen.

Lemaitre on luonut päähenkilön, ylikomisario Camillen, pienikokoisen jättiläisen.  145 cm pitkän, älykkyyttä ja päättelykykyä uhkuvan miehen, joka peräänanatamattomasti ratkaisee rikoksen.  Häntä voisi verrata Agatha Christien Poirotiin.  Oikeastaan hän on vielä parempi.  Hän päästää välillä tunteensa valloilleen liiankin kanssa.  Camillella on apunaan luotettavat alaisensa, jotka tuntevat pomonsa tavat ja kyvyt.

Camille ei ensin halua lähteä mukaan tutkintaan, koska tapaus muistuttaa liikaa hänen kuolleen vaimonsa Irenen tapausta.  Rikospoliisin päällikkä Le Guen on eri mieltä.  Lopulta Camille lupaa tutkia tapausta, kunnes lomalla oleva poliisi tulee takisin.  Camille kiinnostuu lopulta tapauksesta, eikä päästä sitä käsistään ennen loppuratkaisua.

Myös kannen tekijä on päässyt kirjan luonteen sisälle.  Päähenkilö on toisenlainen, mitä ulkonäkö ensin näyttää.






maanantai 1. tammikuuta 2018

Mayra

Max Manner.  Tämä ei olekaan dekkari, joita Manner on kirjoittanut useita.  Onko tämä uusi laji, jota hän alkaa kirjoittaa vai pieni hyppy sivulle.  Tässäkin on jännitystä vähän.  Heikki jää leskeksi onnettomuuden takia.  Heikki syyttää siitä itseään, vaikka ei tarvitsisi.  

Suomalainen mies on vähän jahkailija, joka ei osaa päättää tekemisiään, ettei loukkaisi toista.  Suru on raskas kantaa ja usein siihen jäädään vellomaan, vaikka pitäisi jatkaa elämää.  

Heikki tapaa hautausmaalla Eevan, joka on myös jäänyt leskeksi.  Eeva olisi valmis suhteeseen ja koettaa houkutella Heikin tapaamisiin.  Heikki epäröi, vastustelee, eikä ole valmis.  Samoilla hetkillä Heikin suuri nuoruudenrakkaus ottaa yhteyttä somen välityksellä.  

Mayra  kirjoittaa yksityisviestillä haluavansa tavata.  Heikki on ensin varuillaan, vanhat muistot kuitenkin vyöryvät mieleen.  Voisiko hänelle löytyä onni ja tulevaisuus.

Rakkaustarinat ovat erilaisia.  On hetken huumaa, joka kylmenee äkkiä.  On rakkautta, joka kestää elämän kaikki tyrskyt.  Voiko olla rakkautta, jossa on intohimoa elämän verran, jossa rakkaus toiseen ei laannu koskaan.


Kansi on intohimon punainen.





Lepra