sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Poika vuoren huipulla

John Boyne on kirjoittanut taas hienon romaanin, joka sattuu syvälle.  Hän osaa sen taidon.  Lapsi on vastaanottavainen, joka haluaa miellyttää.  Kirja kertoo pojasta, Pierrotista, joka jää sodan keskellä orvoksi.  Hän joutuu orpokotiin, josta hänen tätinsä otta pojan huostaansa.

Paikka, missä täti asuu, ei ole tavanomainen.  Pierrot joutuu unohtamaan nimensä, kotinsa opit ja ystävänsä.  

Toinen maailmansota on aikaa, josta on kirjoitettu paljon ja saatu paljon kertomuksia ihmiskohtaloista.  Monet ihmiskohtalot olivat surullisia, niin tämäkin.  Surullisia kohtaloita löytyi valloittajapuoliltakin.  Lapset oppivat vihaamaan aikuisten tavoin, eivätkä osanneet löytää oikeita tapoja käsitellä vihaa.

Kirja on niin kiinnostavasti kirjoitettua ja sen lukee ahmaisemalla, mutta mieleen jää kirjan sisältämä ajatus, miten opetamme lapsiamme elämään oikein ja toisia ihmisiä kunnioittamalla.  Rikoksia ihmiskuntaa kohtaan tekevät ihmiset eivät ole kunnioituksen arvoisia.


tiistai 5. syyskuuta 2017

Muistin piinaamat

Islantilaista kirjallisuutta ei tule usein luettua jostain syystä.  Nyt tartuin islantilaisdekkariin Muistin piinaamat, jonka on kirjottanut Arnaldur Indridason.  Kirjailija mainitaan Islannin luetuimmaksi.  Enkä väitä vastaan, niin saattaa ollakin.  Hänen kirjansa ovat palkittuja ja käännetty parillekymmenelle kielelle.

Tässä teoksessa tutkitaan kahta tapausta yhdellä kertaa.  Äskettän tapahtunutta ja toista melkein unohtunutta murhaa.  Erlendur Sveinsson ja hänen päällikkönsä Marion Briem tutkivat sinnikkäästi monen jo unohtaman nuoren tytön katoamista ja lämpimästä lauhdevesialtaasta löytyneen miehen murhaa.  Jo erilaiset nimet aiheuttavat vähän vaikeutta lukemiseen, puhumattakaan Islannin erilaisesta luonnosta, joka tuntuu uskomattomalta.  Maan alta tuleva lämmin vesiallas on aika erikoinen paikka hukkua.  Hän ei lopulta olekaan hukkunut vaan pudonnut jostain korkealta.

Soppaan kun vielä heitetään amerikkalaisten sodan aikainen parakkikylä Reykjavikissä, josta tuli köyhien asuinalue sodan jälkeen.  Tapauksissa riittää selvittämistä.  Vielä yli parikymmentä vuotta sitten kadonneen tytön tapaukseen liittyvien ihmisten salailu ei meinaa loppua.  Se on monille ihmisille paha paikka.  Totuuden tuominen esiin aikanaan tekisi usein hyvää rikosten selviämiselle.  Toisaalta, mistä sitä voisi kirjoittaa, jos kaikki tapaukset selviäisivät tuosta noin vain.



  

Lepra