ja muutama erätarina. Jatkoin Mikko-Pekka Heikkisen tuotannon lukemista. Jo tässä ensimmäisessä kirjassaan kieli on rikasta ja muhevaa. Lappiin tämäkin kirja sijoittuu.
Heikkinen on Kajaanista syntyisin, joten pohjoisen metsät ja tunturit ovat lähempänä häntä kuin minua. Heikkinen pukeutuu tarinoissaan vaikka karhun nahkaan tai piiloutuu metsään. Niissä on turvapaikka ihmiselläkin.
Lapissa saattaa olla Lapin laki, jota ei pysty virkavalta valvomaan pitkien etäisyyksien päästä. Niistä saa muhevia ja eläviä tarinoita, joita voi olla etelän ihmisen vaikea mielikuvituksissaan kokea. Viinakaupan paikata kamppaillaan sielläkin. Siitä saadaan kiista aikaiseksi etelässäkin, minkä kaupan kylkeen se pistetään. Miksei sitten Lapissa, jossa matkaa saattaa tulla satoja kilometrejä Alkoon.
Mielenkiinnolla seuraan hänen kirjoitusuraansa.
