Velma Wallis. Olen joskus kuullut sanonnan: vanhoissa naisissa asuu viisaus. Tässä intiaanilegendassa kerrotaan vanhojen naisten viisaudesta, mutta myös syistä, jotka aiheuttavat heimon tekemään raskaan päätöksen.
Intiaaniheimot kulkivat ennen muinoin pitkiä matkoja selviytyäkseen talvesta ja ruuan puutteesta. Vanhat ja heikot oli pakko jättää jälkeen, että muu heimo selviäisi.
Tätä tarinaa voisin kuvitella kerrottavan iltanuotioilla. Ennen kuin tarinat pystyttiin kirjoittamaan. Wallis on tarinaa värittänyt, mutta perustarina on koskettava ja mielenkiintoinen. Tämän tarinan pystyy lukemaan yhdellä kertaa ja haluaa lukea. Se pysäyttää ajattelemaan, miten nykyisin kohtelemme vanhuksiamme. Hylkäämmekö heidät ja jätämme oman onnensa nojaan.
Toivoisin vanhemmankin väestön lukevan tämän ja toteavan: minäkin pystyn elämään ja hankkimaan ruokani. Rohkeus elää voi nuorellakin olla vaikeaa.
