Irlantilainen tyttö

Susan Fletcherin ensimmäinen kirja.  Viehättävä tarina Walesista.  Eve Green on viettänyt siellä lapsuutensa ja odottaessaan esikoistaan hän palaa ajatuksissaan lapsuuteensa.  Hän on menettänyt äitinsä 7 vuotiaana ja joutuu isovanhempiensa luokse.  Isää ei ole ollut kuin nimenä äidin muistissa ja se tieto, että mies oli irlantilainen.

 

Irlantilaispenskana hän on toisinaan halveksittu, mutta lähipiirinsä rakastama.  Vahvana luonteen hän pärjää ja tekee omat ratkaisunsa jo pienestä pitäen. 

 

Susan Fletcherillä on harvinainen kyky saada ihmismielen kaikki käänteet kirjoitettua niin, että ne voisivat olla tosia.  Voin hyvin kuvitella silmieni eteen kiharatukkaisen ja punaisen sellaisen omistavan pienen tytön, joka suree äitiään ja selviytyy.  Evangelina rakastaa erilaisia ihmisiä, ihmisiä, jotka ovat muiden halveksimia. 

 

 

Jos kirjoja ei suomennettaisi muilta kieliltä niin moni menettäisi paljon.  Vaikka hiukan ymmärtäisikin kieliä, lukeminen olisi hidasta.  Kaikki kunnia siis kielenkääntäjille, jotka antavat kaikille mahdollisuuden nauttia kaikesta maailman kirjallisuudesta.  Tämän kirjan on kääntänyt Jonna Joskitt.

 

 

Bobin maailma

James Bowen.  Aina silloin tällöin on hauska lukea selviytymistarinoita.  Siihen liittyvä kissa antaa siihen vielä oman hehkunsa.  Katusoittaja ja lehdenmyyjä, jonka olkapäillä istuu keltaraitainen kissa, kääntää varmasti ohikulkijoiden päät.  Kissa osaa joitain temppuja, mutta erikoista on miten se huolehtii isännästään. 

 

Katuelämä on kovaa ja tuskaistakin välillä.  Huumeista selviytynyt isäntä saa uuden elämän myymällä lehtiä kadulla ja välillä soitellen.  Aina saa pelätä rahojensa ja välillä turvallisuutensakin puolesta.  Kissan isäntä ei yhtään puolustele entisiä tekemisiään.  Huumeet ovat vieneet miehen lähes pohjalle.  Sieltä hän kampeaa ylös, eikä Bob-kissalla ole vähäinen rooli asiassa.

 

Kirjan ensilehdellä on omistuskirjoitus: " Kaikille niille jotka omistavat elämänsä hädänalaisten eläimien ja kodittomien auttamiseen."  He tekevät suurta työtä apua tarvitsevien vuoksi.  Eikä se työ lopu koskaan.  Aina on heikkoja ihmisiä jotka tarvitsevat tukea.  Onneksi on heitä jotka sitä antavat.

 

Kirjan kirjoittamisellakin on varmasti ollut suuri rooli eteenpäin menemisessä.  Halu antaa oma elämäntarinansa julki voi auttaa muitakin elämänkamppailijoita ylös ja elämässään eteenpäin.