Pimeyden pyörä

Kirjailijapari Douglas Preston ja Lincoln Child ovat taas työstäneet oivan jännityspläjäyksen.  Tarina alkaa idästä.  Voima ja henki on suljettuna laatikkoon, joka varastetaan.  Pendergast pyydetään selvittämään varkaustapaus.  Hän ottaa takaa-ajoon mukaansa suojattinsa Constance Greenin.  Matka vie risteilyalukseen, jossa alkaa tapahtua kummia.

 

Tarinasta tulee mieleen Titanicin tapahtumat.  Mukana on lisänä ihmisten pahat teot ja henkimaailman voimat.  Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun Pendercast on hetken niin heikolla, että henki on mennä.  Pelastajan tehtävä on rankka, eikä syytöksiltä aina voi välttyä.  Sivullisten asema ja hyvinvointi on vaarassa ja ruumiita syntyy.

 

Vaarallisissa tilanteissa paljastuu aina ihmisen raadollisuus.  Vain minun on tärkeä pelastua, hitot muista.

 

Juoni ja tarina on mukaansa tempaava.  Mahtaako nyt olla tyhjennetty kirjailijaparin takit.  Toivottavasti ei, sillä he osaavat hienosti yhdistää tavalliset tapahtumat ja henkimaailman.  Eihän sitä voi olla varma mitä voi tapahtua ja mikä on totta ja mikä ei.

 

 

 

 

Mietelauseet, aforismit, fragmentit

Mietelauseet, aforismit ja fragmentit ovat lyhyitä, niissä on tiiviissä muodossa pitkä ajatuskulku.  Ne sanovat kaiken olennaisen muutamalla sanalla.  Toiset niistä jäävät elämään pitkiksi ajoiksi.  Aina silloin tällöin löytää kirjoitettuna ajatuksia, joista mielessään sanoo: tuota minäkin olen ajatellut.  Ne eivät ole monimutkaisia ja epäselviä niin kuin runot joskus ovat. 

 

Fragmentteja en ole aiemmin lukenut, ainakaan esittelyteksteissä ei ole mainittu sitä sanaa.  Fragmentit ovat vähän pidempää mietiskelyä.

 

Yhden kirja löysin ihan Fragmentti nimellä.  Novalis: Frafmentteja.  Hän oli runoilija ja ajattelija, joka eli 1772-1801

 

Teksti hänen kirjastaan:" Ei ole mitään yleispätevää lukusuoritusta sanan varsinaisessa mielessä.  Lukeminen on vapaa operaatio.  Miten ja mitä minun pitää lukea, ei kukaan voi etukäteen määrätä."

 

Voiko sen selvemmin sanoa.  Kirjan tekstit on valikoinut ja suomentanut Vesa Oittinen.

 

 

Toinen kirja johon tutustuin oli Joseph Joubert: Mitä ajattelen.  Hän eli 1754-1824.  Hän oli siitä erikoinen, ettei julkaissut elinaikanaan kuin muutaman lehtiartikkelin.  Hänen jälkeensä jättämät vihkot ja paperilaput sisältävät paljon ajatuksia, joita on koottu kirjoiksi.  Uusimman Joubertin englanninkielisenvalikoiman on koonnut ja kääntänyt Paul Auster.  Suomenkielisen kirjan on valikoinut ja suomentanut Martti Anhava.

 

Lainaus kirjasta "Yksi kirjoittaa kynällä, toinen siveltimellä."

 

 

Suomalaisia mietelauseiden ja aforismien kirjoittajia on monta.  Fragmenttejakin kirjoitetaan. Wikipedian mukaan."Aforistiikan laajempaa muotoa kutsutaan fragmentiksi, joka on eräänlainen pienoisessee"