Aliluutnantti Taas

Kirjoittanut Juri Tynjanov.  Ensimmäistä kertaa suomennettuna.  Tästä kirjasta tulee mieleen Keisarin uudet vaatteet. Tässä kirjassa vain kukaan ei paljasta virhettä.   Virheen seurauksena uskotaan, että Aliluutnantti Taas on oikea ihminen.  Hän elää ja on, vaikka ei ole olemassa.  Toinen taas julistetaan kuolleeksi vaikka on elossa.  Jopa hän itse uskoo olevansa kuollut. 

 

Satiiri on aina riemukasta luettavaa. Byrokratia synnyttää satiireja. Ne ovat keino selviytyä vallan alla.  Kirja on julkaistu alun perin 1928.  Se on saanut olla kauan rauhassa.  Kirjan on suomentanut Martti Anhava, hän on kirjoittanut myös jälkisanat.  Sofi Oksanen  on kirjoittanut esipuheen.

 

Nykyisin on julkaistu paljon tämän kaltaisia lyhyitä kertomuskirjoja.  Ne on luettavissa yhdellä istumalla.   Ne on kuin tehtyjä nykyaikaiseen nopeaan ajankuvaan.  Kooltaankin ne ovat pieniä, mahtuvat taskuun.  Kirjan voi ottaa sujuvasti mukaan mihin vain ja lukea kun sattuu pieni rauhallinen hetki.

 

 

 

 

Kirjoja,jotka havahduttavat ajattelemaan

Paljon tulee luettua kirjoja joita ei oikein voi arvioida tai arvostella.  Lähiaikoina lukemani kirja oli Kirjeitä nälästä.  Kirjoitin siitä ajatuksia blogiini Satakunnan Kansan/porilaine sivulle. 
Kyselin, onko nälkää tänä päivänä.  Minun mielestäni on.

Kirjeet kertovat hädästä ja pahasta olosta.  Ne voisi aivan hyvin sijoittaa vuoteen 2016.  Nykyisin on tullut vielä uudenlaisia vaikeuksia vanhojen lisäksi.

http://porilaine.satakunnankansa.fi/blogit/?openSpark=30047

 Tässä siitä pieni pätkä
Luin vuonna 1994 kirjoitetun kirjan nälästä. Kyseessä oli Stakesin tutkimuksiin kerättyjä kirjoituksia. Kirjan nimi on Kirjeitä nälästä. Kirjeet kertovat elämästä velkojen, työttömyyden ja monen muun ongelman kurimuksessa. Silloin oli lama pahimmillaan, pankit kaatuivat ja ihmiset joutuivat selviytymään, kuka milläkin tavalla. Ollaanko nyt menossa samaan suuntaan?

Jos ollaan niin, ovatko maksajina ne ihmiset, jotka tekevät töitä pienellä palkalla turvautumatta yhteiskunnan apuun. Sosiaalihuollosta eivät saaneet apua silloinkaan (1990-luvulla) ihmiset, jolla oli jotain kiinteää omaisuutta. Alta menivät asunnot ja tuli velkavankeus.

 

 

 

Samoin tulee luettua tietokirjallisuutta tai historiaa, joita lukee totena.  Niistä voi pitää tai olla pitämättä.  Ne ovat tapahtuneita asioita, joita ei voi muuttaa tai korjata.  Vanhoista asioista voi ottaa oppia ja yrittää parantaa tulevaisuutta.  Mitään asioita ei pidäkään jämähdyttää paikoilleen.

En lue niitä sanasta sanaan, eikä ole tarkoituskaan.  Niillä voi sivistää itseään omaksi ilokseen.

Tässä on linkki Tiede Suuri ensyklopedia kirjan esittelyyn.

http://www.readme.fi/product.php?isbn=9789522202444