Avoin mieli

Kuinka elää kirjoittajan elämää, Natalie Goldberg.  Kirjoittaminen on monelle koko elämä.  Kirjoittaminen antaa paljon.  Minunkin ajatukseni ovat kiinni kirjoittamisessa, silloinkin, kun en kirjoita.  Ilahduin, kun löysin tämän kirjan, jossa kehotetaan kirjoittamaan jatkuvasti.  Sitä nimitetään treenikirjoittamiseksi ja käsketään pitämään kynä liikkeessä.  Ei aina ole väliä mitä kirjoittaa.  Kirjoituksiaan voi lukea jonkun ajan kuluttua,  Myöhemmin niistä voi löytyä ajatustakin.

 

Olen joskus aiemminkin kokeillut samalla metodilla kirjoittamista ja kyllä kirjoittaminen pitää ajatuksen liikkeessä.  Tämä kirja ei ole uusi, mutta ajatukset ovat tuoreita ja ajattomia.

 

Jos tuntee, että ajatus on lukossa, eikä pääse eteenpäin kirjan, kertomuksen tai runon kirjoittamisessa, niin treenikirjoittamisella voi saada apua lukon aukaisemiseen.

 

Uudet ajatukset ja keinot niiden saamiseksi ovat tervetulleita kirjoittajalle.

 

 

Sukupuu

Kati Tervo.  Vuosisata on sotainen ja ihmiset kohtaloineen siinä myllerryksessä välillä tuuliajolla.  He tekevät ratkaisujaan parhaansa mukaan. Suku jatkuu monessa maassa.  Heidi Hukkanen kiinnostuu juuristaan ja yrittää selvittää sukuaan Saksassa.  Hän muistaa pelkonsa vieraalla kielellä rähisevästä mummosta.

 

Suvut sekoittuvat ja kaatavat rajojakin.  Vaimon tuominen Saksasta aiheuttaa suomalaisessa suvussa monenlaisia ajatuksia.  Miniää väheksytään ja kohdellaan kaltoin.  Liitto on vaikea hyväksyä molemmissa suvuissa.

 

Adele tulee Suomeen suurin toivein rakkauden siivittämänä, mutta vaikeudet ovat murtaa hänet.  Nainen on vahva silloin kun haluaa ja liitto alkaa sujua, kun mies, Johannes, toipuu sodasta ja sairaudesta.

 

Sukututkimus ei anna selityksiä ihmisten teoille ja ajatuksille.  Ne ovat vain kirjauksia syntymisistä ja kuolemisista.  Aina voi laventaa omilla ajatuksilla mitä edesmenneet sukulaiset ovat tehneet ja saaneet aikaan.

 

Kirja oli hiukan suppea, mutta ajatuksia herättävä.  Ei aina tarvitse tehdä 500 - 600 sivuista sukukronikkaa.  Tapahtumia voi käydä mielessään vaikka kuinka kauan.  En ole aiemmin lukenut Kati Tervon kirjoja.  Joitakin kolumneja olen lukenut ja pitänyt niistä.

 

 

Jack Nicholson, elämäkerta

Marc Eliotin kirjoittamana.  Ei voi tietää kuinka paljon Nicholson on itse vaikuttanut tämän kirjoittamiseen, paitsi, että hän on elänyt sen.  Hän on ollut aina yksi, jollei paras, suosikeistani elokuvanäyttelijänä.  Tämän kirjan mukaan Nicholson on elänyt elämänsä yhtä intohimoisesti, kuin näyttelee elokuvissa.  Elämää ja erotiikkaa, näin voisi sanoa.  Paljon naisia, paljon suhteita.

 

Elokuvia on tällä hetkellä tehtynä 60.  Monta Oscaria, monta ehdokkuutta.  Mielestäni hänen kolme parasta elokuvaansa ovat: Yksi lensi yli käenpesän, Elämä on ihanaa ja Hohto.  Niissä hän pääsee näyttämään kaikki näyttelijäntaitonsa, jotka eivät ole vähäiset. 

 

Jack Nicholson on varmaan elänyt sellaisen elämän, jonka hän on halunnut elää.  Äärirajoilla joka suhteessa, naiset, huumeet näytteleminen.  Näytteleminen on aina ykköstilalla.  Ei mitään tasaista perhe-elämää vaikka lapsiakin muutama tuli tehtyä. 

 

Marc Eliot on kirjoittanut sujuvasanaisen kirjan, joka ainakin aiheensa puolesta on mielenkiintoinen.  Eliot on amerikkalainen tietokirjailija.  Hän on kirjoittanut monta elämäkertaa populaarikulttuurin merkkihenkilöistä, joten hän osaa asiansa.  Nicholsonista paljastuu tämän kirjan ansiosta vähemmän tiedettyjä asioita.  Kaikki asiat eivät ole niin ihastuttavia, mutta jotenkin julkisuuden henkilöille antaa enemmän anteeksi. 

 

Se on tosiasia, että Jack Nicholson on yksi parhaista näyttelijöistä ikinä.  Hän ansaitsi kirjan elämästään.