Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja

Tuomas Kyrö jatkaa änkyrävanhuksen tarinaa.  Humoristisesta otteesta huolimatta välillä tuli melkein surumielinen olo.  Tietenkin sen takia, että aihe on vähän loppuelämän juttu.  Testamentti ja arkun teko.  Onneksi perilliset ovat jotakuinkin selväpäisiä ja ymmärtäväisiä.  Mies haluaa selviytyä omasta elämästään itse.

 

Örmyilevä mielensäpahoittaja huolehtii emännästäänkin omalla tavallaan.  Hoitokotiin joutuneelle emännälle viedään ruokaa, eihän kevyillä aterioilla elä. 

Testamentti on saatava valmiiksi ja jälkeenjääville ohjeet omaisuuden hoitoon.  Arkku pitää rakentaa itse ja hautapuu tehdä.  Naapurin Thaimaanialainen emaäntä valmistaa asun arkkuun. 

Kirjassa on mukavia sanoja ja sanontoja, joita ihmiset käyttävät, kun eivät osaa tai eivät halua sanoa oikein vieraita sanoja. 

Pidin tästä kirjasta ja näin silmissäni Antti Litjan pääroolissa.  Jos en olisi nähnyt hänen sitä esittävän, ulkonäön kuvitteleminen kirjan hahmoon olisin voinut lisätä piirteitä tuntemistani änkyröistä.  Änkyröitä ja mielensäpahoittajia löytyy nuorista, vanhoista, miehistä ja naisista. 

Mielensäpahoittaja laukoo asioita niin kuin jokainen välillä haluaisi sanoa, mutta ei uskalla.    Yksin jäämisestä jäi mieleen lause: "Sellaista niin kuin istuisi terveyskeskuksen odotushuoneessa eikä sitä kutsua huoneeseen koskaan tulisi."

Tämä oli mukava lukukokemus.

 

Jotain häikkää

Raisa Lardot.  Elämänmakuisia pätkiä ja pienoisnovelleja.  Hauskoja sattumuksia ja oivalluksia monenlaisten ihmisten elämästä.  Ei aina tarvitse kirjoittaa pitkästi saadakseen kertovia tarinoita.  Kaikki mikä jää kirjoituksen ulkopuolelle, voi kuvitella miten haluaa.

 

Raisa Lardotin ensimmäinen kirja on syntynyt jo 1975.  Pitkä kirjailijanura on jo takana, mutta vielä syntyy tarina ja kirja toisensa perään.  Tämä kirja on julkaistu 2011.  Raisa Lardotin sivulta voi lukea hänestä enemmän.

http://www.raisalardot.com/teokset/index.html

 

65 tarinan joukosta voi löytää  tutuntuntuisia tapahtumia.  Arkijuttuja, juhlajuttuja ja ihmisten välisiä kanssakäymisiä.  Nämä tapahtumat voi nähdä silmissään tapahtuvaksi, kuten tämä:

"Ajan myötä väkisinkin kulahtanut vaimo vilkaisi keittiön ikkunasta miehensä iänikuisia puuhia pihamaalla.

Vieraita tulisi kohta tupa täyteen, mutta mies se vain hääräili autoromunsa kimpussa, hellä hymy huulilla.

- Rassaisit nyt joskus vaimoaskin, etkä aina vaan sitä ruostunutta peltirötiskääs, vaimo kiljahti vimmoissaan ja kiskaisi samalla ikkunan kiinni niin voimallisesti, että lasi halkesi helisten.

Miehen pää kolahti kipakan äänen säikäyttämänä auton takapuskuriin.

 

Puolen tunnin kuluttua ambulanssi vääntäytyi pillit soiden pihaan."

 

Miten totta tällainenkin tapahtuma voisi olla perheen välien selvittelyssä.  Näin pieniä juttuja voi lukea yksi kerrallaan tai kirjan kokonaan.