Pimeyden kaikki värit

Peter Robinson.  En tiedä kumpi tuli ensin tv-sarja vai kirjat.  Näen kuitenkin silmissäni ylikomisario Alan Banksin hahmon, joka ei ihan vastaa kirjan antamaa kuvaa.  Komisario Annie Cabbot on myös mukana.  Selvittelyssä on kaksi aivan erilaista rikostapahtumaa.  Murha on tapahtunut kummassakin, totta kai, ja murhaajat ovat alusta asti melkein selvillä.  Osanottajat  ovat eri yhteiskuntaluokkaa.  Pikkurikollisten välien selvittely ja kulttuuripiireissä tapahtunut murha ja itsemurha, molemmat yhtä sekavia.  Kulttuuripiireissä tapahtuneeseen näyttää sekaantuneen myös tiedustelu - ja vakoojaosasto.

 

Alan Banks on kovilla, kun toista rikosta ei saisi selvittää ollenkaan.  Häntä painostetaan ylhäältä päin ja siihen Banks ei suostu.  Viattomat kärsivät selvittelystä, myös Banks itse.

 

Irtonaisia langanpäitä etsitään välillä turhan pitkään.  Toisinaan turhautuu lukemiseen.  Eikö se nyt lopu.  Viimeisillä sivuilla tulee vielä yllätyksiä, ei niin hyviä.

 

Salaisuuksia pidetään salassapidon ja tapojen vuoksi.  Ei niistä hyödy juuri kukaan, ei oikeassa elämässä, eikä kirjassa. 

 

Kyllä muutama dekkari pitää lukea vuoden aikana.  Ne ovat hyvää viihdettä jos eivät muuta. 

 

 

Mörkömies

Unni Lindell.  Norjalaisdekkari on tällä kertaa ollut lukuvuorossa.  Saposarja löytää usein parhaat dekkarit sarjaan.  Ennen kaikki luokiteltiin jollakin lailla, onko kirja perinteistä voi modernia jännitystä.  Tämä kirja on mielestäni perinteistä, uusilla mausteilla.  Komisariona Cato Isaksen.  Apunaan hänellä on Marian Dahle, ärhäkkä nainen, joka tietää mitä tahtoo.  Pari on onnistunut.  Ammattitaitoa ja omia ideoita.  Toinen on jalat maassa tyyppi ja toinen käy välillä ylikierroksilla. Toimistossakin väitellään huoneiden haltijoista ja saako koiraa pitää työpaikalla.

 

 

Murha tietenkin tapahtuu, se on selvä.  Kaikki muu onkin epäselvää, sukulaisuussuhteista alkaen.  Toisinaan on mukava lukea ihan perinteistä poliisiromaania.  Kaikki selviää aikanaan, byrokratian jarruttaessa.  Britt Else Buberg pudotetaan parvekkeelta.  Silminnäkijöitäkin löytyy, sen luulisi olevan rikos, joka selviää tuosta noin vaan.  Kaikki on muutamasta minuutista kiinni.  Etsintä alkaa.

 

 

Jännitystäkin löytyy.  Vaaniva viheltävä roisto odottelee tilaisuutta.  Pelkoa odottajassa.  Tietää, että kosto on tulossa, koska, sitä ei voi tietää.  Lindell mielestäni osaa pitää jännitystä yllä.  Kaikki ei ole ihan arvattavaa. 

 

 

Iiris Lempivaara

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän.  Riikka Pulkkisen teos Iiriksestä, joka etsii rakkautta.  Toisaalta kepeää, mutta monesti sydäntä koittelevaa tarinointia rakkauden etsinnästä.  Iiris etsii tosirakkautta menetettyään Aleksin.  Pettymys on suuri, kun Aleksi sanoo, ettei ole koskaan rakastanutkaan.  Iiris huomaa hukanneensa myös itsensä.

 

Ensiapu löytyy läheltä.  Naapurin Marja-Liisan keittiöfilosofointi, joka on Kauniista ja Rohkeista peräisin, auttaa.  Neuvot ovat outoja, mutta purevia.  Iiris pääsee eteenpäin, eikä lannistu.  Ystävät ja sisko pysyvät vierellä.

 

Kirjan kerronta on sulavaa ja notkeaa kuin ankeriaan eteneminen vedessä.  Perinteinen rakkaustarina se ei ole, mutta asiat ovat kohdallaan.  Nainen kaipaa miestä vierelleen, mies naista.  Monta kokemusta ja miestä myöhemmin löytyy rakkaus Iiriksellekin.

 

Tekstit ovat julkaistu aiemmin naistenlehdessä, varmaankin jatkosarjana.  Mielenkiintoinen tuttavuus.