Kadonnut joki

Stephen Booth.  Dekkarilinjalla taas ollaan.  Sattuman kautta konstaapeli Ben Cooper törmää rikokseen.  Pelastaessaan pientä tyttöä hän aavistelee, ettei kaikki ole kunnossa.  Hän tutustuu perheeseen ja salaisuuksiin.  Tässä kirjassa on oikeastaan kaksi rikoskertomusta samaan aikaan.  Toisessa ylikonstaapeli Diane Fry selvittelee omaan menneisyyteensä kuuluuvaa rikosta itseään kohtaan.  Päähenkilöillä on omat ongelmansa henkilökohtaisessa elämässään.  Niistä johtuvat ajatuksenkulut vaikuttavat rikosten selvittelyyn.

 

Mielestäni tämä kirja oli jotenkin hidastempoinen.  Voisin kuvitella tästä tehtävää rikosjuttua televisioon.  Siinä se toimisi paremmin.  Voi olla,että se on jo tehtykin.  Televisiossa näkisi ihmisten ilmeistä ja toimimisesta paremmin missä ollaan menossa. 

 

Kirja on enemmänkin kaunokirjallisuuteen kuin dekkarimaailmaan kuuluva.  Raja on tietenkin häilyvä, eikä aina voi tietää mihin gategoriaan kirjailija on kirjan tarkoittanut. 

 

Stephen Booth on kokenut kirjailija.  Tämä kirja on häneltä seitsemäs suomennos.  Alunperin toimittajana työskennellyt Booth rohkaistui ensimmäisen kirjansa menestyksen myötä heittäytymään vapaaksi kirjailijaksi.  Se jo kertoo hänen olevan suosittu.

 

 

Lapsuus lahkon vankina

Leevi K. Laitisen tarina Kartanolaisten kasvatettavana Ulla Appelsinin kirjoittamana.  Kartanolaisuus oli pieni uskon ryhmä, joka käytti ankaria kasvatusmenetelmiä.  Menetelmiä, joita voisi nimittää jopa kidutukseksi.  Leevi K. Laitinen joutui Kartanolaisten käsiin 4-vuotiaana, vanhempiensa luvalla ja antamana.  Hänestä koulittiin lapsisaarnaaja, vitsan ja pelottelun voimalla.  Myös muut perheen lapset olivat mukana, mutta Leevi oli suurimman painostuksen kohteena.

 

Uskonto ei ole ainoastaan pelastustie ihmisille, se voi olla myös vankila.  Aikuiset ovat asia erikseen, lapset voisi jättää rauhaan.  Leevi ja hänen siskonsa Saara karkasivat yhteisöstä aikuisuuden kynnyksellä.  vielä senkin jälkeen yhteisön jäsenet kävivät painostamassa ja pelottelemassa häntä ja hänen perhettään.  Leevi selvisi ja hänestä kasvoi menestyvä liikemies. 

 

 

Wikipedia kertoo Kartanolaoisuudesta näin:
Kartanolaisuus

Wikipedia

        

Alma Kartanon syntymäkoti, Takakartanon torppa Huittisissa.

Kartanolaisuus oli kristillisvaikutteinen lahko, joka vaikutti 1920–1950-luvuilla erityisesti Satakunnassa. Päävaikutusalueet olivat Huittinen ja Vampula, joita pidettiin liikkeen "äitiseurakuntina", mutta tämän lisäksi kartanolaisuutta esiintyi ainakin Kangasniemellä, Laviassa, Sippolassa ja Juupajoella. Liikkeen johtajat olivat Alma Maria Kartano (1885–1953) ja "unissasaarnaaja" Amanda Matilda eli "Tilda" Reunanen (1894–1965).^[1][2]
Kartanolaisuus sai alkunsa kun Alma Kartano ja Tilda Reunanen tapasivat toisensa kansalaissodan aikana.^[3] Liike tuli tunnetuksi ennen muuta lapsisaarnaajistaan. Näitä salaa koulutettuja lapsisaarnaajia oli noin kymmenen. Liikkeeseen kuului parhaimmillaan noin pari sataa jäsentä, mutta sen maan eri puolilla pitämät seurat kokosivat suuria joukkoja, parhaimmillaan toista tuhatta. Lapsisaarnaajien lisäksi vetonauloja olivat Tilda Reunasen hurmostilassa pitämät saarnat.^[4]

 

Kätilö

Katja Kettu.  Mielenkiintoinen tuttavuus, ensimmäinen Ketun kirja jonka olen lukenut.  Kätilö on tosipohjainen kertomus Lapin sodan kynnyksellä.  Rakkaus ja sota on aina huono yhdistelmä.  Varsinkin jos vain toinen tosissaan rakastaa.  Sota on julmaa ja raakaa. Vankileirien elämä vielä raaempaa ja julmempaa. 

 

Lapin murre teetti minulle vähän ymmärtämisen vaikeutta, mutta tunteen palo oli niin korkea ja läpitunkeva, että sen ymmärsi.  Nainen on heikoilla sodan melskeessä, miehillä on tarpeensa jotka toteutetaan vaikka väkisin.  Nainen voi olla yhtä julma kuin mieskin, mutta seksuaalisessa mielessä se ei onnistu. 

 

En oikein tiedä tai ole varma pidinkö tästä kirjasta.  Luettua se kuitenkin tuli.  Paljon on syytetty venäläisiä vankileirejä sodassa.  Suomessa ei varmaan ole vielä kerrottu kaikkea suomalaisilla vankileireillä tapahtuneista asioista.  En tunne historiaa niin hyvin, että voisin sanoa mikä on totuus.  Kaikkea voi ja on tapahtunut Suomessakin.

 

Kirja kannattaa lukea vaikka vain monimuotoisen ja rikkaan kielen vuoksi.  Rakkaus voi tavallisessakin elämässä olla suurta.  "Jumalani,tuon miehen mie haluan.  Jos Jumalani tuon saan, toista en vaadi."