Ei-kuori

Arto Salminen.  Raakaa elämää, rujoja ihmisluonteita, mutta runollista kieltä tämä kirja sisältää.  Ei uskoisi tällaisia ihmisiä olevan, mutta heistä kirjoitetaan lehtien uutissivuilla ja viihdelehtien palstoilla. 

 

Taksikuskiveljekset ovat pääosassa omassa elämässään, joka menee eteenpäin rahavaikeuksisa ja huorissa käynneissä.  Naiset eivät ole välttämättä heidän mielissään ensimmäisellä sijalla.  Tärkeysjärjestys sijaitsee vyötärön alapuolella.  Äiti on yhtä räävitön tapaus.  He ovat niitä jotka lähettävät Ei-kuoren arvontoihin, eivätkä odotakaan saavansa mitään voittoa.

 

Arto Salmisen teksti on kuitenkin niin voimakasta ja moniuloitteista.  Teksti antaa kuvan silmien eteen, niin kuin itse sen näkisi.  Tekstin avulla jaksaa lukea kaikki räävittömyydet ja pahoinpitelyt.  Arto Salminen olisi päässyt varmaan pitkälle kirjailijan uralla ilman aikaista menehtymistään.

 

 

Meriharakat

Susan Fletcher.  Sisaruussuhteen kuvaus on hämmentävä ja kaunis.  Isosisko Moira havahtuu pikkusiskonsa Amyn tärkeyteen vasta kun pikkusisko makaa koomassa.  Hän käy istumassa Amyn sairaalavuoteen vieressä kerien auki omaa elämäänsä.

 

Moira on elänyt katkeruudessa omaa elämäänsä.  Hän ei olisi halunnut Amya lainkaan perheen elämään.  Älykkäänä hänet on lähetetty sisäoppilaitokseen stipendin turvin.  Moira ei olisi halunnut lähteä merenrannasta sisämaahan.  Elämä jotenkin särkyy.  Hän ei tunne olevansa haluttu.

 

Sisäänpäin kääntyminen ei estä Raymondia rakastumasta arvoitukselliseen Moiraan.  Moira epäilee koko ajan kaiken kestävyyttä.  Hän sulkee perheen ja kaikki muutkin ihmiset ulkopuolelle.

 

Tällaista tapahtuu kaikenaikaa todellisessakin elämässä.  Kukaan ei voi päättää toisen elämästä ja mitä hän tekee sillä.  Lastakin voi vain ohjata oikeaan suuntaan.  Hän tekee omat päätöksensä heti kun pystyy siihen.  Elämä on valintoja. 

 

Kirja oli mielenkiintoinen kuvaus englantilaisesta koulumaailmasta.  Sisäoppilaitoksia on muuallakin.  Sisäoppilaitoksissa on vahvimman laki.  Opettajat eivät pysty olemaan koko aikaa läsnä.  On yöt ja päivät.    Suomalaisissakin kouluissa on omat vaikeutensa.  Koti on lähellä, voi ainakin yrittää pysyä mukana lastensa maailmassa.

 

 

Lumipoika

M.J.McGrath.  Erikoinen tapahtumapaikka tekee tästä rikoskirjasta erilaisen.  Alaskassa kaikki on erilaista.  Selviytymistä jääkentillä on pelkästään eläminen siellä.  Rikoksia sielläkin kuitenkin tehdään.  Takakannen teksti mainostaa tämän olevan: Hyytävä trilleri arktisen Alaskan jylhästä erämaasta.  Sitä tämä tosiaan oli.  Tuli kylmä jo pelkästään lukiessa. 

Eskimonainen Edie Kiglatuk on pääosassa rikoksen selvittämisessä.  Sivujuonena on koiravaljakkokilpailu, johon osallistuu Edien exmies.  Juonittelua ja valtataistelua käydään ja silloin ollaan valmiita tappamaan sen takia.  Valtataistelun jalkoihin jäävät naiset ja lapset ja heidän puolustajansa.  Ihmiskauppaakin käydään. 

 

En tiedä mikä minua kiehtoo rikostarinoissa.  Ehkä se on kun turvallisessa kodissa voi kokea pientä jännitystä turvallisesti.  Tietenkin tarina vie aina mukanaan jos se on hyvä.  Onnellinen loppu on rikosjutuissa yleensä mihin tähdätään.  Paha saa palkkansa ja hyvä elämä jatkuu.  Mikä sitten tekee hyvästä hyvän, viattomuus, lain noudattaminen vai ihmisten puolesta taisteleminen. 

 

Jokaisessa rikoskirjassa on kaikkea tätä.  Tarinan eteneminen ja juonenkulun vaihtelevuus pitää otteessaan.  Tämän kirjan kirjoittaja on englantilainen, mutta on tutkinut ja perehtynyt Arktikseen ja alkuperäiskansojen elämään.  Mielestäni se näkyy kirjassa. Olen lukenut kirjailijan aiemmankin teoksen Jään muisti.  Sekin tapahtui Antarktiksella.