Mr. Smith

Porilaisena olisin toivonut, että Juha Seppälä olisi saanut viimein voiton Finlandia kilpailussa.  En voi verrata kirjaa muihin, kun en ole niitä lukenut.  Seppälä kirjoittaa montaa tarinaa sisäkkäin ja minun järjenjuoksullani kaikki ei aukene.  Putoan välillä niinsanotusti kärryiltä.  Tosin luin kirjaa pienissä pätkissä, enkä aina muistanut missä mennään. Toisella tai kolmannella lukukerralla, ehkä.

En halua kuitenkaan lukea heti uudestaan samaa kirjaa, kun on monta muuta kirjaa lukematta.  En siis osaa oikein olla tästä mitään mieltä.

 

Takakannen tekstiä:"Kerrontaa tahdittaa salaperäinen Mr. Smith.  Hän sukkuloi ajassa ja tilassa, historiassa ja tässä päivässä..... "

"Maailma on tarina,pelkkiä tarinoita jotka on upotettu toisiin tarinoihin."

 

Tämä kirja ei antanut minulle niin paljon kuin odotin.  Se ei silti tarkoita etteikö moni  muu tästä pitäisi.

 

 

Löytäjä

Kirjaston hyllyrivien välissä kiertely on löytöretkeilyä parhaimmillaan.  Ensin tutkin palautettujen hyllyt.  Joku toinen on voinut löytää hienoja ja unohduksissa olleita teoksia.  Haluan lueskella ja selailla kirjoja monelta tietoalueelta.  Ei ole aina väliä harrastanko tai tiedänkö asiasta jotakin.  Välillä selailen kirjoja vain kuvien takia.  Toisinaan taas haen tietoa jostain asiasta.

 

Romaanit, dekkarit tai runokirjat ovat minulle jokapäiväisiä tuttuja.  En voisi olla päivääkään lukematta jotain.  Kiireessäkin ehtii lukea muutaman lauseen.  Näihin kiirepäiviin hamuan lukusalin lehtihyllyjä, joista saa lainattua vanhempia numeroita.

 

Kirjaston varastoihin on säilöttynä vanhempaa kirjallisuutta.  Ei kaikki kirjalisuus ole kertakäyttötavaraa, vaikka moni sitäkin on, esimerkiksi tällaiset blogikirjoitukset.  Sanavapaassa Suomessa on helppo olla kynäilijä.  Jos ei huipuksi pääse, pysty eikä pyrikään, niin aina voi lukea sellaisten tekstejä, jotka ovat kirjailijan asemaan päässeet.  Heidän takiaan löytöretkeily kirjojen parissa on mielenkiintoista.

 

Uuden paavin kunniaksi laitoin Franciskus Assisilaisen rukouksen tähän.

 

Runotuulella keväällä

Tutustuin runokirjaan Kauneimmat luontorunot, jonka on toimittanut Sinikka Pellinen. Se on julkaistu 1994. Sieltä nousi jälleen ylitse muiden Saima Harmajan, Eino Leinon ja Uuno Kailaan runot.  En tiedä mikä niissä minua kiehtoo.  Kenties ne ovat niin soljuvia ja sanojen yhteensopivuus niin kaunista.  Ne tulevat mieleeni kuvina, niinkuin kaikki muutkin tekstit, joista pidän.  Ne ovat heti ymmärrettäviä.  Olen ilmeisesti niin hätäinen, etten ehdi mietiskellä sanojen ymmärrettävyyttä.  Jos en heti tajua mitä sanotaan niin ohitan tekstin olan kohautuksella.

Kirjan ensimmäinen runo on Saima Harmajan Ensimmäinen kevätpäivä ja ensimmäinen säkeistö:

 

Ensimmäinen kevätpäivä jää

vielä väreilemään yllä pihan.

Pieni talvilintu livertää

uusin äänin, uupumatta ihan

 

Tästä ei voi olla epäselvyyttä mitä runo tarkoittaa.  Kuitenkin siinä on kaikki mitä kevät tuo ensimmäisenä mieleen.

 

Uuno Kailas, runo Kevät, toinen säkeistö:

 

Repäise auki mielesi akkunat,

joihin pahantuulen hämähäkki

talvisaikaan kutoi verkkojaan.

Päästä kaipauksen häkkilintu valloilleen,

ja anna sen kisailla kaukaisten karien keskellä

lokkiparvien parissa.

 

Eino Leino Kevätmyrskyjä, ensimmäinen säkeistö:

 

Kevätmyrskyt jo riemuiten käy yli maan,

oi, heräjä, ihmisen henki!

Töin, aattehin astuos taistelemaan,

anna aallota tuntehienki!

Kas, laineet on luotu laivojen soutaa

ja taljat ne kultaiset urhojen noutaa.

Kevätmyrskyt jo riemuiten käy yli maan,

oi, heräjä, ihmisen henki!

 

 

Runoissa on tietenkin sen ajan sanoja ja rytmi, mutta lukiessani niitä ne, aukeavat eri tavalla mielessäni kuin joidenkin uusimpien runoilijoiden runot.  Luen mielelläni uusiakin runoja, vanhat säilyvät mielessäni kultakimpaleina.

 

 

Poliisimestari Bruno ja viinitarha

Martin Walkerin kirjoittaman dekkarin tarina on viipyilevä kuin viini.  Maalaispoliisimestari Brunon tutkimukset rikoksen parissa on ehkä liiankin hitaasti etenevä, eikä oikein koko aikaa jaksa pitää jännitystä yllä. 

 

Takakannen kirjoituksen mukaan Bruno-kirjat ovat enemmän kuin rikosromaaneja, ehkä niin.  Entisenä Guardianin (sanomalehti) työntekijänä Walker hallitsee uutisoinnin ja kirjoittamisen aikajärjestyksen.

 

Minä en oikein syttynyt tähän dekkariin, annan 2,5 pistettä