Mereltä käy myrsky

Annika Sjögren Mereltä käy myrsky.  Monitasoinen ja-tahoinen dekkari perheiden vaikeuksista ja perheväkivallasta.  Se on kumma juttu, kun ruotsalaiset dekkaristit pystyvät aina kirjoissaan pitämään jännitystä yllä alusta loppuun, niin nytkin.  Ruotsalaisdekkarit eivät sisällä huumoria tai sanasutkauksia kuten suomalaiset.  Ehkä siinä on se ero, jolla ruotsalaisdekkarit eroavat suomalaisista.  Ja ovat suositumpia maailmalla.  Ainakin minä pidän niistä lähes jokaisesta.
Takakannen teksti:"Louise Strandberg tekee rehtorin työssään kohtalokkaan virheen kun jättää ilmoittamatta tapauksesta, jossa kreikkalaissyntyisen miehen epäillään pahoinpidelleen lapsiaan........"

Ei ehkä ihan huippudekkari minun kategoriassani, mutta viidestä pisteestä antaisin neljä.

 

Blogikirjoittaminen

Blogien kirjoittaminen on hauskaa, mutta vie aikaa.  Ensin on aiheet reväistävä jostakin.  Usein on silti niin, kun alkaa kirjoittamaan, niin aiheet tulevat alitajunnasta.  Sanoja vain tippuu mieleen jostakin.  Ei oikeastaan tarvitse välittää lukeeko niitä kukaan.  Tietenkin on mukavaa jos lukee ja kommentoikin jotain.  Itselleen sitä silti enemmälti kirjoittaa.

 

Olen ehkä haukannut liian suuren palan, kun yritän päivittää montaa blogia.  Tämä on vaihtoehto sille, etten ehdi kirjoittaa mitään pidempää tekstiä.  Kirjoittamisen into on jäljellä.  On kai se parempi kirjoittaa edes viikoittain jotain, kuin olla kirjoittamatta. 

 

Kirjoittaminen on, niin minulle kuin monelle muulle suomalaiselle, henkireikä.  Kirjoittamiseen voi ladata suurta tuskaa tai ilonpisaroita.  Sillä voi kuitata pettymyksen tunteita.

 

 

Lukeminen se vasta hauskaa onkin.  Lueskelen aina silloin tällöin muidenkin blogeja.  Blogeja on joka lähtöön.  En osaa suositella yhtään, mutta suosittelen selailua blogimaailmassa.

Dekkari

Aloitin tämän kirjan lukemisen ja se tuntuu olevan mielenkiintoinen alusta loppuun.  Ruth Rendellillä on dekkarin kirjoittamisen taito  hyppysissään.  Hän täytti vuonna 2010 80 vuotta.  Naiset ovat muutenkin kunnostautuneet dekkarien kirjoittamisessa.

   Kopioin tämän esittelyn kirjaston sivulta.

Veden lumo.
Alkuteos: The water's lovely, 2006. Suom. Marja Luoma.
Gummerus 2008.
ISBN 978-951-20-7726-7 (sid.) 33 e. Ilm. 9/2008.  
3. p. ilm. Loisto-pokkarina 2009.

Kun totuus pulpahtaa pintaan.  Sealandin siskokset Ismay ja Heather ovat läheisiä toisilleen, ovat aina olleet. He tukevat toisiaan eivätkä koskaan puhu siitä, mitä yhdeksän vuotta sitten tapahtui.
Lapsuudenkoti on yhä heidän tukensa ja turvansa, vaikka tytöt ovat nyt aikuisia. Kaunis Ismay palvoo rikasta julkkismiestään. Hiljainen Heather on löytänyt ikäisensä sulhasen vanhusten palvelutalosta, jossa hän toimii keittäjänä.
Ulkoa Sealandien talo aivan entisellään. Sisältä kaikki on muuttunut yhdellä iskulla. Alakertaan on rakennettu omat huoneistot molemmille siskoksille. Yläkertaa asuttaa tyttöjen äiti, joka on järkkynyt mieleltään: hän istuu korva kiinni radiossa ja kuuntelee eetteristä saamiaan salaisia sanomia. Potilasta hoitaa äidin sisar, joka hänkin asuu talossa.
Entinen kylpyhuone, se josta isäpuoli löydettiin hukkuneena, on hävinnyt taivaan tuuliin…
Hienoa, että saadaan Rendelliltä taas uusi dekkari. Loistava kirjoittaja.

Kirjasto

Muistan elävästi kun ensimmäisen kerran avasin Väinölän koulun kirjaston oven Porissa.  Miten voi olla näin paljon kirjoja.  Olin silloin ensimmäisellä luokalla koulussa.   Olen ollut sen jälkeen vakioasiakas kirjastoissa.  Väinölän kirjasto on loppunut aikoja sitten.  Onneksi eivät kaikki sivukirjastot ole pistäneet ovia säppiin.  Niitä tarvitaan.  Kaikki eivät voi tai halua käydä pääkirjastossa.  Kirjastot ovat pitäneet pintansa.  Suomalaiset ovat lukukansaa. 

 

Wikipedian mukaan Kansalliskirjasto on aloittanut 1640-luvulla muutamalla niteellä.  Siitä se on laajentunut todella suureksi.  Kaikkia kirjoja ei varmaan lueta yhtään kertaa.  Olen silti sitä mieltä, että kaikkien on saatava kirjoittaa julkaisuun saakka. 

 

Kirjastot tekevät hyvää työtä lukutaidon ylläpitämiseen.  Ei netti voi, eikä saa olla ainoa tiedon lähde.  Kirjoihin voi palata monta kertaa, eikä tieto muutu.  Tottakai tiedot voivat vanheta, kun kehitys kulkee eteenpäin, mutta mistä löytää sen kehityskulun, ellei kirjoista.

 

Kaikkia kirjoja ei voi säästää.  Toivottavasti silti jokaisesta painetusta kirjasta säilytetään yksi kappale. 

Kirjoittamista

Olen sen sortin kirjoittaja, että en voi sekoittaa aiheita keskenään.  Tämän blogin tarkoitus on sisältää kirjoituksiani kirjoittamisesta, kirjoista joita luen ja muuta asiaa, jotka liitttyvät kirjamaailmaan.  Harrastan kirjoittamista ja olen julkaissut kuusi (6)kirjaa.  Aiheet lastenkirjoista runojen kautta vähän tietopuoliseenkin.

Kirjoitan blogeja muistakin harrastuksistani.  Puutarhan hoidosta ja liikunnasta.  Kirjoitus on harrastus, jota voi harrastaa koko iän.  Oikeastaan siitä ei voi luopua.  Pieniä taukoja on pakko pitää.  Jostakin kirjoittamisen aihe ja innostus kuitenkin pulpahtaa pintaan.

 

 

 

Tässä on neljän kirjoittamani kirjan kansikuvat.  Vielä on olemassa kirjat Metsään tahtoisin luontorunoja ja Maaseudun matkassa.

Julkaiseminen on kallista puuhaa, eikä siitä saa omiaan takaisin, ainakaan harrastajakirjoittaja, mutta on mukavaa saada jotain näkyvää aikaan.