perjantai 1. huhtikuuta 2022

Lepra

 Kirsti Ellilän historiallinen romaani leprasairaalasta 1920-luvun Suomesta.  Orivedellä on ollut todellisuudessa leprasairaala. se on perustettu 1900-luvun alussa.  Kirja kertoo todellisista ihmisistä.

Sairaalaan saapuu diakonissa Matilda auttamaan siskoaan Helmiä.  Tai hän luulee tulevansa auttamaan, mutta sairaala jääkin Matildan johdettavaksi ihan sairaalan loppuun saakka.  Helmillä on vaikeuksia elämässään, joka sairastuttaa hänet ruumiillisesti ja henkisesti.

Matildalla ja Helmillä riittää kilvoiteltavaa omassa elämässään, kun on itsensä antanut Jeesukselle, kuin nunnat konsanaan.  Matilda on kuitenkin voimakkaampi henkisesti ja pistää sairaalan asiat kuntoon.

Kamalia sairauksia on Suomessakin ollut.  Silloin ei oikein ymmärretty mistä ne ovat alkunsa saaneet.  Puhtaudesta huolehdittiin ja koviakin aineita käytettiin, mutta välillä ei auttanut mikään.

Leprasairaalassakin voi lempi leiskua.  Kun on sairastunut niin pahasti, niin haluaa jotain normaalia.  Ihmiset haluavat sairaudestaan huolimatta nauttia elämästään, eikä sitä sallita.  Vaikeita asioita tapahtuu.  Matilda on tinkimättömyydestään huolimatta tunteva ja armollinen ihmisten virheille.  Eihän kukaan ole virheetön.



lauantai 19. helmikuuta 2022

Sipsiä nutturasta: limerikkiantologia

 Enpä ollut juurikaan tutustunut limerikkirunouteen ennen tätä kirjaa.  Tämä kirja, Sipsiä nutturasta, Suomen parhaat limerikit, joka on 2019 järjestetyn  kilpailun tuloksena.  

Limerikki on viisisäkeinen pilailuruno, joka voi sisältää huumoria, ironiaa, satiiria ja parodiaa Wikipedian mukaan. Vanhimmat tunnetut limerikit ovat 1700-luvulta. Kaikkea mahdollista sisältää tämä kirja.  

Voittajarunoksi on valikoitunut tämä:


Pilkunviilaaja, kotinsa Karjaa,

lähti keräämään metsästä marjaa.

Oli kurainen sää,

saalis pieneksi jää,

menee aikaa kun jokaisen harjaa.


kirj. runoEle


Monta muutakin mukavaa limerikkiä sisältyy kirjaan.  Huumoria on viljelty viljalti.  Limerikki ei ole mikään helppo laji.  Mielestäni se on kuin sanaristikko jonka sanat on saatava sopimaan tarinaan.  

Moni runoilija oli käyttänyt omaa paikkakuntaansa tai naapurikuntaa runon lähteenä.  Runoa ei tarvitse kirjoittaa paikan mukaan, mutta se tuo tarinaan jotain todellisuutta.  Jokainen löytää omasta elämästään jotain purnattavaa tai hauskoja sattumuksia, jotka voi pukea runomuotoon.



Minäkin yritin punoa limerikkirunon tähän tapaan.  Eipä taitaisi tämä runonpätkä pärjätä kisoissa.  Kaikkea pitää koittaa, vaikka limerikkiä

Eräs nainen Porista

nostettu pärekorista,

kulunut ja raihnainen

köyhä risapaitainen,

tarinoidaan muorista


sunnuntai 6. helmikuuta 2022

Syysvalssi

Antologian on koonnut Eläkeliiton Kirjoittajakillan toimituskunta.  

Kirjoittavalle henkilölle on aina pieni juhla, kun oma kirjoitus on painettuna kirjaan.  Vaikka kuinka kirjoittaisi vain itselle tai läheisille tarkoitettuja kirjoituksia.  Se aivan kuin kohottaa itsetuntoa, kun oma kirjoitus hyväksytään laajemman lukijankunnan saataville.

Syysvalssi sisältää 25 kirjoittajan tekstejä monessa muodossa.  Tarinoita, unelmia, muistoja, muistelmia ja runoja.  Kaikki sulassa sovussa keskenään.  Niitä voi lukea yhden sieltä täältä tai kannesta kanteen.

Niistä kaikista huokuu elämänkokemus ja elämänilo.  En halua poimia sieltä erikseen mitään yhtä kirjoitusta.  Runoihin kuitenkin kiinnitän aina ensimmäisenä katseeni, koska ne ovat tiiviimpiä tunnelmaltaan.

Monen tasoista, monen näköistä, mutta kaikilla on kaipuu tuoda omia ajatuksiaan muiden luettavaksi.  Ottakaa tai jättäkää.  Se on hienoa.  Moniäänisyydestä nousee yksi kirja.  Eläkeläiset eivät ole kaikki samasta puusta veistettyjä.  Kaikilla on omat unelmat ja muistot.  Niitä on hyvä silloin tällöin pistää kansien väliin muistiin.

Kirjoittajakiltaan voivat liittyä kirjoittavat eläkeläiset.

https://kirjoittajakurssit.yhdistysavain.fi/kirjoittajakilta/



keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Valloittaja

 Conn Iggulden. Olen nyt päässyt viimeiseen osaan Valloittaja sarjassa, alanimenä on vielä Veljessota.  Lukumatka on kestänyt syksystä saakka, koska en ole pystynyt heti jatkamaan lukemista edellisestä kirjasta.  On täytynyt lukea muita kirjoja välillä.  Suorastaan rakastan historiallisten kirjojen lukemista.  Ne vievät minut satojen vuosien taakse.  En ole historian tuntija, että tietäisin faktoja asioista.  Haluan vain uppoutua siihen elämään, mitä kirja tarjoaa.  

Sarja kertoo Mongolien noususta 1200-luvulla.  Tzingiskaanista ja hänen jälkeläisistään.  Taisteluista, voitoista ja häviöistä.  Elämästä jurtissa ja matkanteosta.  Mongolit kävivät Euroopassa asti valloittamassa maita.  Raakoja ihmisiä, jotka eivät pitäneet ihmisen henkeä tärkeänä.  Kunnia ja ja suvun arvostus olivat tärkeimpiä.  Silloin oli pakko olla kova pärjätäkseen ja saavuttaakseen kunniaa.  Rauhantahtoisia he eivät olleet.  Surua ei näytetty.  Ilme piti pitää tylynä, tunteet eivät saaneet näkyä kasvoilta.

Raakuus ja sodat eivät ole se asia mikä vie minut lukemaan näitä kirjoja, vaan miten he käsittelevät vaikeita asioita.  Miten he selviävät niistä.  Niin kuin kaikissa muissakin romaaneissa.

Iggulden on kirjoittanut paljon romaanisarjoja.  Olen lukenut ne kaikki.  Kaikki ovat olleet mahtavia lukukokemuksia. Uskon, että niissä on tärkeimmät historialliset asiat kohdallaan.  Kirjailijan vapaus on hiukan lisätä draamaa kohottamalla esiin joitakin henkilöitä tai jättämällä joitain pois.  Hieno matka tämä on ollut.

Keisari-sarja, Valloittaja-sarja ja Ruusujen sota-sarja

https://fi.wikipedia.org/wiki/Conn_Iggulden



sunnuntai 19. joulukuuta 2021

Harrastuksena kirjoittaminen

 Olin harrastanut kirjoittamista jo kauankin, mutta kirjan kirjoittaminen oli haaveena.  Aloin kirjan teon kirjoittamalla siihen yhdistelemällä juttuja muistiinpanoistani.  Ensimmäinen kohde oli kissani, se oli läheinen aihe ja koko ajan läsnä arjessani.  Itse kustantaminen oli silloin aika kallista, mutta mitä sitä ei tekisi unelmansa eteen.   Nykyään saa joissain kustantamoissa melkein ilmaiseksi julkaista ainakin jotain.  Ei omakustanteilla ansaitse jos on ihan tavallinen eikä mikään julkkis.  Oma elämä on elettävä miten tahtoo, miksei siihen voi yhdistää unelmien toteuttamista jollain tasolla. Kissanunta oli ensimmäiseni, sen jälkeen tuli sitten muita kirjoja.


Tämän hetkinen luku on 9 ja 1/2.  Viimeinen on E-kirja, jota en oikein osaa pitää kirjana.  Kirjoittamaan pystyy ilman kirjojen julkaisemistakin. Lehtiin ja nettiin voi sorvata kirjoituksen jos toisenkin.  Joskus niistä saa palautetta, useimmiten ei.  Kirjoittajia on paljon, niiden lukijoita vähemmän. Olen nyt päässyt yhdelle sivulle, jossa on muitakin harrastajia ja heiltä saa jonkun verran palautetta. Kaikki eivät halua kirjailijoiksi vaan haluavat ehkä julkaista jotain kirjoituksiaan.  Olen saanut melkein kaikki kirjoittamani jutut julkaistua jossakin.  Niin kuin nyt tämänkin omien kirjojeni esittelyn. Ikä ei ole este missään harrastuksessa.  Aina voi oppia jotain.

http://www.kirjoittajayhdistys.com/taidot-joita-tarvitset-tullaksesi-kirjailijaksi/

 Kirjojen julkaiseminen voi olla minulla lopussa, mutta ei koskaan voi sanoa ei koskaan.  Jos nyt aloittaisin uudestaan niin maksaisin vähän enemmän ja antaisin jonkun asiantuntijan muokata kirjoitukseni parempaan kuosiin.  

Omat kirjani löytyvät esiteltynä Kirjasampo sivulta.  

https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au8f241ff4-bb36-4e70-af3b-d1934e03db03

Tällä hetkellä kirjoitan kolmea blogia, kirjoituksia Eläkeliiton kirjoittajapiiriin, facebook päivityksiä ja kommentoin silloin tällöin  muiden harrastajien kirjoituksiin.

Uusi kissa on antanut aiheita uusiin kirjoituksiin ja julkaisuihin.  Se on ihan saman näköinen, kuin entinen kissani.  Mitähän siitä pitäisi ajatella?




perjantai 5. marraskuuta 2021

Schindlerin lista

 Thomas Keneally.  Jos joku olisi minulta kysynyt, kuka on kirjoittanut elokuvana paremmin tunnetun kirjan Schindlerin lista.  En olisi tiennyt.  Elokuvan olen katsonut kolme kertaa.  Kirja kertoo yksityiskohtaisemmin tapahtumista. Elokuva on mielestäni hyvä ja todellisen tuntuinen.  Kirja on totta.  

https://fi.wikipedia.org/wiki/Oskar_Schindler

Oskar Schindler teki valtavan työn keskellä natsien pyörittämään valtiota.  Lahjoen ja käyttämällä kaikkia mahdollisia tapoja pelastaa edes muutama juutalainen kuolemalta keskitysleireiltä.  Siinä sattuivat kohdalleen uhkapelinomainen käyttäytyminen ja kaikki rahat likoon laittamalla hän otti riskin.  Hän ei ollut uskovainen eikä uskollinen.  Uskon hänellä olleen hyvä sydän jonka ansiosta hänestä pidettiin.  Oskar Schindler piti niiden puolta, jotka olivat häviäjän puolella ja jotka uskoivat häneen. 

Hän perusti Emalitehtaan, asevarustelutehtaan ja sai ostajikseen liiketuttavia, virkavallan edustajia ja SS-miehiä.  Ja tietysti Amon Goethin, joka oli komendantti leirissä josta Oskar sai juutalaiset työtekijänsä.  Oskar järjesti juhlia, lahjoi komendantin, kuitenkin niin ovelalla tavalla, että Amon Goeth luuli Oskarin olevan samanlainen kuin hän.

Nykyisinkin jotkut ihmiset eivät usko juutalaisten vainoon.  Senkin takia on hyvä, että niistä ajoista kirjoitetaan, ettei totuus unohtuisi.  Asioista saa olla mitä mieltä tahansa, kun ne eivät kohdistu ihmisen kohteluun alistavasti eikä kansanmurhana.

Kirja on tehty haastattelemalla juutalaisia, jotka hän on pelastanut.  Kirjailija on australialainen palkittu kirjailija.  Muita suomennettuja kirjoja ei Wikipedian mukaan ole.




sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Kelluva kirjasto

 Muista kaupungeista en tiedä, mutta Porissa on perustettu kelluva kirjasto.  Kelluva kirjasto on aika ihmeellinen juttu.  Se tarkoittaa sitä, että kirjat eivät palaudu siihen kirjastoon mistä ne on lainattu vaan jäävät sinne mihin ne palautetaan.  Tuntuu, ettei enää löydä hakemiaan kirjoja.  Ainakin siihen menee kauemmin.  Monia kirjoja pitää tilata.  Se ei ole asiakkaan kannalta aina hyvä juttu.  Varsinkaan jos lukee paljon.  Monta kirjasarjaa voi olla kesken samaan aikaan  

Jos alkaa lukea lukea jotain sarjaa, on melkein pakko tilata ne koska kirjoja hankitaankin aina vain vähemmän.   Kirjat pyörivät jossain kellumassa.  Ei edes pääkirjastosta löydy aina haluamaansa kirjaa.  Jos ei halua tilata, on vain tyydyttävä odottamaan niin kauan, kun kirja on jälleen paikalla.

Nyt ovat dekkarien kirjoittajatkin huomanneet sarjojen teon ja on melkein pakko aloittaa ensimmäisestä osasta.  Kirjat ovat numeroituja.  Virkailijat ovat varmaan kyllästyneet jatkuviin kyselyihin.  

Minulla on usein kaksi tai  kolme sarjaa menossa.  Olen viisastunut sen verran, kun kaikki sarjan kirjat ovat paikalla, lainaan ne kaikki samaan aikaan ja uudistan netissä niiden lainausaikaa.  Sen saa uusia 8 kertaa jos kirjaa ei joku muu halua.

En tiedä mitä kirjasto hyötyy kelluvasta kirjastosta.  Tilauksia tulee lisää ja niitä joutuu kuljettamaan toisiin kirjastoihin.  Kaikki eivät vielä joudu käyttämään pääkirjastoa.  Minäkin tilaan kirjat aina lähikirjastoon, niin kauan kuin se on vielä olemassa.  Sekin siirtyy parin vuoden kuluttua kauemmaksi.

https://www.pori.fi/kirjasto

Nämä kirjat eivät ole enää kirjaston omaisuutta. Olen ne haalinut kirjaston poistohyllystä.  En halua kirjojen hävittämistä, varsinkaan ihan hyväkuntoisten.  Tietysti niitä on vaikea pienissä tiloissa säilyttää turhan panttina.




Lepra